---

Tuuleen kylvetty

Ranskalaiset äänestävät huomenna EU:n perustuslaillisesta sopimuksesta. Tuuli tuntuu käyvän sopimusta vastaan, joskin viidennes äänestäjistä ei ole vielä päättänyt puoleen eikä toiseen. Viimeiset gallupit kertovat ei-äänten osuudeksi 51 prosenttia, mikä on muutaman prosenttiyksikön verran vähemmän kuin pari päivää sitten.

Vastaanharaamisen syyt ovat pääasiassa sisäpoliittiset. Ei ole kovinkaan loogista kostaa koko Euroopalle sitä, jos ei satu pitämään Chiraqista ja Ranskan hallituksen politiikasta. Mutta koskas ihmiset kansaäänestyksissä yleensäkään äänestävät rationaalisin perustein? Ei tule mieleen muuta kuin Suomen historian ensimmäinen ja toistaiseksi viimeistä edellinen neuvoa antava kansanäänestys kieltolain kumoamisesta joulukuussa 1931.

Roheline Värav valmistelee seuraavaan painettavaan numeroonsa laajempaa juttua tuulienergiasta. Päätoimittaja Sander Silm pyysi minua kokoamaan tietoja Pohjoismaista. Pohjoismaista energiapolitiikkaa semmoisenaan ei ole olemassakaan vaan jokainen maa kulkee omaan suuntaansa. Lähetin vajaa tunti sitten tausta-artikkelin Tanskasta, joka on panostanut ylivoimaisesti eniten juuri tuuleen energianlähteenä.

Mitähän varten muuten Suomessa panostetaan älyttömän suuria summia digitelevisioon, kun nykyisiltä analogisiltakaan kanavilta ei tule juuri mitään katsottavaa? Sillä rahalla saisi kaapeloitua koko maan ja tuotua laajakaistan käytännöllisesti katsoen joka mökkiin. Internetin kautta voisi välittää koko maailman televisiotarjonnan puhumattakaan kaikesta muusta, mihin nettiä normaalisti käytetään. Varsinaista tuuleen kylvämistä koko digi-tv!

Pykälät paikallaan

S-tilini avaaminen näyttää nytkähtäneen eteenpäin. Tänään vaihdoin jo paritkin viestit HOK-Elannon asiakasomistajapalvelun kanssa (k.s. Larkon Kirjeenvaihdosta). Kuulin, että tilini on jo avattu, mutta S-kanavaan kirjautuneena en näe mitään tietoja tilistä. Jos nyt ilmaisisin asian lievästi, niin sanoisin, että S-ryhmän verkkopalveluissa on runsaasti kehittämisen varaa. Ehkä ensi viikolla pääsen jo käyttämäänkin tiliä Internetin kautta tai ainakin tutkimaan sitä.

Maanantaina on MyTy:n kevätkokouksen ensimmäinen istunto. Viimeiseksi se ei jää, mutta toivottavasti sentään viimeistä edelliseksi. Viime vuonna niitä tarvittiin kaikkiaan neljä. Tämä osoittaa sitä, minkä aiemmin tällä viikolla hallitukselle kerroinkin, että hallintomme on liian suuri luottamushenkilöiden varassa hoidettavaksi. Tarvitaan toisenlaisia ratkaisuja, joihin olisikin valmiutta, jos vaan rahaa löytyisi.

Kaj-Erik Relander ja Juha E. Miettinen  on tuomittu ehdollisiin rangaistuksiin törkeästä viestintäsalaisuuden loukkauksesta. Relander sai kuusi kuukautta, Miettinen kymmenen. Pienemmät fiskaalit saivat ehdollista vettäleipää pienempinä annoksina, mutta varmaankin kukin ansioidensa mukaan.

Byrokratiaharjoituksia

Koko alkuviikko eli molemmat päivät ovat kuluneet byrokratiaharjoitusten merkeissä. Tämä oli odotettavissakin: olinhan itse kutsunut MyTy:n hallituksen täksi iltapäiväksi koolle, ja kevätkokouskin on jo tulevan viikon maanantaina. Näiden valmisteleminen on aina yhtä tuskallista.

Eilinen meni yhtäältä kokousmuistiota kirjoittaessa, toisaalta akuutteja rahamurheita ratkoessa. Yllätyksiäkin ilmeni, kun kaikki asianosaiset eivät näköjään ole ymmärtäneet samalla tavalla, mitä kunkin on sovittu tekevän. Välillä kirosin ihan ääneen. Onneksi sentään olin yksin Ala-Sampolassa.

Tänään muutamat asiat liikahtivat positiivisessa suunnassa eli valoa on näkyvissä tunnelin päässä. Huomenna on vihonviimeinen pakko käydä näyttäytymässä työttömyystoimistossa. Sen byrokratian toivottomuus aiheuttaa pahaa tuulta jo etukäteen.

Katsoin äsken netistä kahta toukokuun alussa ilmestynyttä uutista. Tämä ilmestyi 2.5.2005 Roheline Värav -nimisessä ympäristöportaalissa, tämä taas samana aamuna pari tuntia myöhemmin Eesti Päevaleht -nimisessä sanomalehdessä. Molemmat ovat minun kirjoittamiani.

Miten ne siis eroavat toisistaan? Roheline Värav julkaisi uutisen kanssani tehdyn sopimuksen mukaan ja mainitsi minut sen kirjoittajana. Eesti Päevaleht taas käytti copy/paste -toimintoa julkaisten uutisen lähes kokonaan kysymättä lupaa sen paremmin Väravalta kuin minultakaan. Kirjoittajaakaan lehti ei pitänyt tarpeelliseksi mainita.

Harkitsen juuri korvauksien vaatimista tekijänoikeuksiani törkeästi rikkoneelta Päevaleheltä. Tämä ei ole sen julkaisun praktiikassa suinkaan ensimmäinen kerta, mutta enitenhän asia harmittaa silloin, kun se sattuu omalle kohdalle. Ja kyseessä on sentään yksi Viron suurimmista päivälehdistä.

 

Takaisin Helsinkiin

Torstaina matkustin Tartosta Tallinnan kautta Helsinkiin. Pitkä matka raukaisi kummasti, joten kotiinpäästyäni heittäydyin "pariksi tunniksi" pitkälleni. Nukutti niin hyvin, että saunaan jäi menemättä.

Olin sopinut MyTy:n toimminnanohjaaja Topin kanssa, että pidän perjantaina Ala-Sampolaa auki. Niinpä olin paikalla Myllypurossa jo ennen puoli kahdeksaa kahvia keittämässä. Päivä oli ehkä kävijämäärältään keskimääräistä hiljaisempi, joskin vilkkaita piikkejäkin toki oli. Ja niinkuin aina ollessani paikalla Ala-Sampolassa aukioloaikana, oli monilla jäsenillä - usein vielä yhtä aikaa - asiaa juuri minulle.

Iltapäivällä sain vastatuksi muutamaan kirjeeseen, mutta matkaväsymys painoi vielä sen verran, että poistuin kotiin varsin pian Ala-Sampolan ovien sulkeutumisen jälkeen. Mitään erityisen luovaa työtä en jaksanut ajatellakaan tekeväni. Kotona lueskelin ja katselin vähän televisiota, ja menin suhteellisen varhain nukkumaan.

Kirjoitin 10.5.2005 otsikolla Hyvää ja huonoa kommunikointia HOK-Elannon jäykkäkoipisesta ja hitaasti kiirehtivästä toiminnasta S-tilini avaamisessa. Matkalla ollessani oli osuuskaupasta tullut kirje, jossa karhutaan osuusmaksuni loppuosaa, jonka maksaminen on edellytyksenä S-tilin avaamiselle. Kirje oli päivätty 18.5.2005. Osuusmaksuni maksoin Nordean kautta jo 3.5.2005, joten suorituksen olisi mielestäni yli kahdessa viikossa pitänyt kirjautua. Lähetin äsken kiukkuista palautetta HOK-Elantoon. Kerrassaan merkillistä asioiden hoitoa!

Tänään on Ala-Sampolassa hiljaista eli voin keskittyä rästissä oleviin töihin. Viime vuodelta on kirjoittamatta yksi työläs pöytäkirja, jonka kimppuun kohta käyn. Suomen Virolaisten Liiton presidentti Rain Ots on myös pyytänyt minulta audienssia. Odotan Rainilta sanaa millä hetkellä hyvänsä.

Terveisiä Tartosta

Eilinen seminaari herätti paljonkin ajatuksia tekijänoikeuskysymyksistä. Yllättäen alkoi päätäni vaivaamaan kysymys siitä, mitä tapahtuu Internettiin ja muualle tallentamilleni teoksille sitten, kun minua ei enää ole. Tekijänoikeudet ovat nimittäin lain suojaamia peräti 70 vuotta tekijän kuoleman jälkeenkin. Minulla ei ole lapsia, joten sisareni ilmeisesti perivät minut, jos en laadi testamenttia. Tähän saakka en ole pitänyt sitä tarpeellisena, koska minulla ei ole muuta testamentattavaa kuin suuret velkani, mutta eilen kuullun valossa tilanne on toinen. En halua missään tapauksessa, että sisareni ryhtyvät keskenään riitelemään intellektuaalisen omaisuuteni käyttämisestä.

Tällä hetkellä ei ole tiedossani ketään, jolle voisin uskoa kaikkien julkaisemieni kirjoitusten tekijänoikeudet. Minun täytyy ilmeisesti jakaa eri saitit muutamien hyvien ystävieni kesken. En tiedä, olisiko se jako sitten kielen, teeman vai nettihenkilöllisyyden mukainen. Tämä on ehdottomasti pantava mietintämyssyyn.

Myös eri puolilla Internettiä sijaitseviin postilaatikoihini on tallennettu suuri määrä materiaalia, josta toivoisin jonkun pitävän huolta, jos sattuisin yllätäen kuolemaan. Tähän liittyen muistuu mieleeni tapaus USA:sta, jossa Irakin sodassa kaatuneen nuoren miehen isä halusi saada haltuunsa sodanaikaisen kirjeenvaihtonsa edesmenneen poikansa kanssa, mutta sähköpostipalvelun ylläpitäjä kieltäytyi antamasta sitä hänelle, vaikka hän poikansa perijänä ilman muuta oli tekijänoikeuksien haltija. En ole kuullut, että oikeusistuimista olisi vielä tullut päätöstä tästä tapauksesta.

Yövyn aina Tartossa kaupungin Ammattikoulutuskeskuksen oppilasasuntolan yhteydessä olevassa hostellissa nimeltä Kooli. Se ei tarjoa erillisiä mukavuuksia, mutta toki hyvän perusmajoituksen edulliseen hintaan. Eilen Koolin puhelimissa oli jotain vikaa, ja ne tyyttäsivät varattua koko iltapäivän ja illan.

Minulle tämä tietenkin aiheutti huolta, koska jouduin matkustamaan Tarttoon ilman varmaa tietoa majoituksesta. Yleensä Kooliin pääsee ilman ongelmia, mutta esimerkiksi helmikuussa sain vihonviimeisen vuoteen haltuuni, kun hostellissa oli bussillinen moskovalaisia opiskelijoita opintomatkalla. Päätin kuitenkin ottaa riskin ja istua junaan yhdessä ystäväni Sanderin (kuvassa) kanssa, joka asuu Tartossa ja vieläpä Koolin naapurustossa.

Junassa Sander keksi soittaa vaimolleen Inkalle ja kysyä, löytäisikö tämä netistä jonkun muun numeron hostelliin. Ei löytänyt, mutta meni itse käymään paikan päällä. Selvisi, että puhelimet olivat tosiaankin rikki, mutta kukaan ei ollut huomannut sitä. Olivat kyllä ihmetelleet, miksi kukaan ei soita sinne. Inka kertoi, että vapaita huoneita olisi pilvin pimein, eikä minun tarvitsisisi huolehtia yösijan saamisesta.

Koolin toimintaa pyörittävät pääasiallisesti ammattikoulun hotellilinjan oppilaat. Sama koskee myös asuntolarakennuksessa sijaitsevaa kahvilaa ja ruokakauppaa. Tällä tavoin oppilaat saavat tehdä työharjoittelunsa omassa koulussa omien opettajiensa johdolla. Palvelualan yritykset koko maakunnassa ovat olleet erinomaisen tyytyväisiä Põllu-kadun ammattikoulusta valmistuneisiin työntekijöihin.

Tänään on kansainvälinen museopäivä, ja siitä syystä Tarton museoissa oli tänään erillistä ohjelmaa. Sisäänpääsy oli myös maksuton, mikä tosin minulle oli merkityksetöntä, koska kansainvälisellä lehdistökortilla pääsen muutenkin museoihin ilmaiseksi. Kävin Taidemuseossa ja Kansallismuseossa (Eesti Rahva Muuseum). Viimeksi mainitussa oli pysyvän näyttelyn lisäksi kaksi valokuvanäyttelyä: Miehen vuosi, jossa Kaarel Nurk kuvaa varusmiespalvelustaan itsenäisen Viron armeijassa ja slovenialaissyntyisen ranskalaisen Klavdij Slubanin Transverses, joka kuvaa Slubanin 1990- ja 2000-luvulla tekemiä matkoja Turkkiin, Balkanin maihin sekä Mustanmeren ja Itämeren maihin.

Tämän illan aion ottaa rauhallisesti. Tämän netti-istunnon jälkeen menen syömään ja siirryn toivottavasti säädyllisen aikaisin yömajaan. Huomenna aamupäivällä matkustan bussilla Tallinnaan ja sieltä sään salliessa kantosiivellä Helsinkiin. Jos kaikki menee hyvin, ehdin vielä illalla saunaankin.

Myötätuulta

Merellä puhalsi tukeva myöteinen. Tuulta oli juuri sen verran, että kantosiipialus vielä liikahti satamasta. Matka ei tuntunut siihen nähden yhtään pahalta, sillä aallonkorkeus oli tuulen voimakkuuteen nähden liki olematon.

Kun edellisen kerran kotona tulin maistaneeksi miestä väkevämpää huihai-juomaa, panin virolaisen Zen-kännykkäliittymäni SIM-kortin varmaan talteen. Se on nyt niin varmassa tallessa, etten itsekään sitä löydä. Niinpä piti tänään hankkia uusi zen-liittymä. Arvelin, että vanhaan ladattu puheaika on mennyttä historiaa, mutta saatan erehtyä. Nimittäin kun äsken latasin pankin kautta lisää tähän uuteen liittymään ja tarkastin sen jälkeen saldon, oli se suunnilleen sen verran lataamaani suurempi kuin muistan vanhalle liittymälle jääneen. Sopivan tilaisuuden tullen kysyn tätä virolaisen Elisan asiakaspalvelusta. Ehkä on niin, että Zen tunnisti minut pankkiyhteyteni nojalla ja automaattisesti yhdisti kahden liittymäni saldot.

Myötätuulisesti on siis matka alkanut. Seminaari alkaa reilun tunnin kuluttua. Koska olen jossain määrin nälkäinen, katson, ehtisinkö syödä jotain ennen seminaaria. Kaljan nyt juon joka tapauksessa, ainakin yhden.

Kuva: Beerguide.ee

Elämää MM-kisojen jälkeenkin

Jääkiekon MM-kisat päättyivät lopulta, joten niistä ei enää ole tarvis kirjoittaa ennen ensi kevättä. Jos jotakuta kiinnostaa, on loppukommenttini luettavissa tästä. Mutta tässä blogissa kirjoitan MM-kiekkoilusta seiraavan kerran lähempänä ensi kevään Riian kisoja.

Elämä jatkuu Wienin jälkeenkin. Huomenna matkustan ensin Tallinnaan, jossa osallistun iltapäivällä Viron Journalistiliiton järjestämään tekijänoikeusseminaariin. Sieltä jatkan illalla Tarttoon yhdessä ystäväni ympäristöportaali greengate.ee:n päätoimittajan, Sander Silman kanssa. Matkaani liittyy siten ainakin siteeksi asiaakin, mutta tunnustan suoraan, että kaikkein tärkeintä on päästä pariksi päiväksi pois tästä hullunmyllystä. Voi olla, että päästän keskiviikkona sivupersoonani muutamaksi tunniksi irti.

Tämän BBC:n uutisen mukaan Mikhail Khodorkovskyn oikeudenkäynnin päätöksenluku on keskeytetty, ja sitä jatketaan huomenna. Ehkä saamme huomenna tietää, kuinka monien MM-kisojen ajan Khodorkovskylla on elämää vain kalterien takana. Koko oikeudenkäynti kaikkineen karvoineen on ollut äärimmäisen poliittinen. Olkoon öljymiljardööri sitten kuinka syyllinen tahansa, ei Venäjällä voi puhua oikeudesta eikä oikeudenmukaisuudesta niin kauan kuin oikeuslaitos tanssii poliittisen johdon talutusnuorassa.

Kuva: rediff.com

Kun nyt olen edes yrittänyt havainnoida jotain vakavaakin asiaa, ryhdyn valmistautumaan huomiseen matkaani. Mahdollisen lukijan ei pidä kuitenkaan luulla pääsevänsä näistä blogauksista vapaaksi poissa ollessani. Virossa on erittäin hyvin toimivia nettiyhteyksiä, joita varmasti käytän siellä ollessani.

Venäjälle pronssia

Pronssilätkä meni sinne, minne pitikin. Aina on mukavaa, kun Ruotsia lyödään. Ja tässä pelissä parempi voitti, siitä ei ole epäilystäkään.

Viimeinen kisapäivä

Helluntai ei ole tarjonnut hellesäätä täällä Helsingissä, mutta Ruotsi on ollut kuumassa paikassa Wienin Kaupunginhallissa. Kahden ensimmäisen erän tahdin on määrännyt Venäjä, joka tuntuu haluavan pronssimitalia näistä kahdesta enemmän. Ensimmäisen erän Ruotsi sinnitteli vastaan surullisenkuuluisan tuurinsa avulla, mutta toisessa ei romahdukselta pelastanut edes maalivanhdin vaihtaminen.

Tietenkin minulla on vielä muistissa, kuinka Ruotsi osaa "tehdä ruotsit" vielä 5-0 -tappioasemassakin. Ei siis kannata julistaa pronssia jaetuksi ennen kuin 60 minuuttia on pelattu, mutta ihmettelen kovasti, jos Venäjä suostuu mitalista luopumaan. Pian tuonkin tiedämme.

Yleensä en ole Venäjän enkä varsinkaan pahamaineisen "Punakoneen" ystävä, mutta Kolmea Kruunua vastustan koko sydämeni pohjasta. Siten Venäjä saa kannatukseni pääsääntöisesti vain pelatessaan ruotsalaisia vastaan. Nyt tekee gutaa katsella, kuinka kruunua devalvoidaan; Latviaa vastaanhan ruotsalaisia piti taktisista syistä kannustaa.

Slovenia onnistui voittamaan Itävallan mutasarjan viimeisessä pelissä. Näin ollen sekä Saksa että Itävalta ottavat ensi vuonna vauhtia B-sarjasta. Sinänsä molemmat ovat kehnolla peliesityksellään kohtalonsa ansainneet, mutta kansainvälisen jääkiekon rahoituksen kannalta tämä on huono uutinen.

Muuten viimeksi, kun Saksa nousi B-sarjasta, huusi DSF:n selostaja ratkaisevan matsin päätyttyä saksalaisten voitoon: "Deutschland ist Weltmeister!" Ikään kuin olisi olemassa joku jääkiekon B-maailmanmestaruus. Tosiasiassahan Saksa oli koko MM-kisojen 17.!

Finaalista en ryhdy lyömään vetoa, koska ainakin PAF tarjoaa niin Tsekille, Kanadalle kuin tasapelillekin aivan liian pieniä kertoimia. Toivoisin kovasti Tsekin voittoa, mutta pelkään pahoin, että Kanada uusii mestaruutensa.

Miellyttävä lauantai

Eilen tulin kirjoittaneeksi puhdasta potaskaa tovotellessani, että Ruotsi kompastuisi Venäjään. Väsymyksissäni sotkin nämä puolifinaaliparit. Tätä kirjoitettaessa Venäjä on toisen erän lopun piristymisestään huolimatta 4-2 tappiolla Kanadalle. Tosin Ruotsi voisi vielä Venäjällekin hävitä, jos tsekit suostuisivat passittamaan ruotsalaiset pronssiotteluun.

Mitähän varten muuten suomenkielessä puhutaan välieristä? Ja vieläpä puolivälieristä, kun tarkoitetaan neljännesfinaalia. Se vasta sotkeekin, kun kaikissa muissa kielissä se välierä on puolifinaali ja ns puolivälierä on neljännesfinaali. Tämä on sangen loogistakin: neljännesfinaalissa on neljä otteluparia ja puolifinaalissa kaksi. Siten ilmaisu kertoo suoraan, missä turnauksen vaiheessa ollaan menossa.

Miellyttävien lätkäuutisten lisäksi totean tyydytyksellä, attä pääsen taas nettiin Ala-Sampolassa. Kävin iltapäivällä ostamassa uuden ADSL-modeemin, joka myös toimii reitittimenä. Asennuksessa ei ollut lainkaan päänvaivaa, ja Saunalahden yhteyskin tuntuu pelaavan ihan kiitettävästi. Siirsin jo MyTy:n nettisivutkin Saunalahden palvelimelle.

Koska mukavat asiat tulevat yleensä kolmen sarjoissa, odotan uteliaisuudella, mitä muuta hauskaa tänään vielä voisi tapahtua. Tuskin sentään se surullisenkuuluisa helluntaiheila mistään syliin tupsahtaa eikä ole juuri väliksikään. Arvostan omaa seuraani siinä määrin paljon, että en ihan mielelläni jaa sitä muiden kanssa.

Rima heiluu ja putoaakin

Jos aikoo päästä mitalipeleihin, pitää voittaa matseja. Joukkue, joka onnistuu seitsemästä pelistään voittamaan ainoastaan Tanskan ja Ukrainan ja nekin hyvin hikisesti, ei ansaitse paikkaa neljän parhaan joukossa. Yksi maali liikaa omiin pudotti Jellonat laulukuoroon. Mutta yksikin maali olisi riittänyt pudottamaan koko jengin jo jatkosarjan jälkeen. Kasi voittoa, yksi tappio ja neljä tasapeliä antaa yleisarvosanaksi välttävän, ei enempää eikä vähempää.

Taisteluni Ala-Sampolan nettiyhteyden uudelleenkäynnistämiseksi on nyt edennyt pisteeseen, jossa luovutan eli en enää yritä saada Telewell-purkkia toimimaan. Se olisikin ollut liian helppoa, jos Telewellin sivuilta lataamani BIOS:in palautus olisi ollut parilla klikkauksella asennettavissa. Eipä tietenkään!

Ohjeet olivat huonolla suomenkielellä kirjoitetut, englantia olisin ymmärtänyt ehkä paremmin. Mutta villakoiran  varsinainen ydin piilee siinä, että tätä tftb-boot -nimistä ohjelmaa piti käyttää monessa erässä vuorotellen HyperTerminalin kanssa.  HyperTerminal taas ei suostunut ollenkaan tekemään omaa osuuttaan asiassa, koska sen piti osallistua talkoisiin Ethernetin  kautta. Myös reititin olisi pitänyt buutata Ethernetin kautta, mutta sehän ei onnistu, koska koko ongelman ydin piileekin juuri siinä, että Ethernetin kautta ei voi tehdä yhtään mitään ennen kuin Soneran asetukset on purkista pois.

Eli se ei käy, koska se ei käy! Näinhän ne Lapinlahden Lintuset aikanaan laulelivat. Tuo reititin saattaisi toimia (ja varmaan toimisikin) sellaisessa paikassa, jossa on Soneran yhteys. Minulla ei tosin ole tiedossani ketään, joka vielä tänään suostuisi Soneran yhteyksiä käyttämään. Jos Jellonat selvisivät kisaurakastaan rimaa hipoen, niin Telewellin ja Soneran tapa käsitellä vanhoja, sinänsä käyttökelpoisia reitittimiä on sitä luokkaa, että rima tulee kolinalla alas.

Taidamme siis maanantaina ihan suosiolla ostaa uuden purkin. Sen verran paljon tähän olen jo aikaani käyttänyt, ja nyt tiedän, että ihan turhaan. Mutta kreditpuolelle voin tietysti lisätä runsaasti lisääntyneen kokemuksen.

Muuten olen sitä mieltä, että Ruotsille tekisi hyvää, jos se kompastuisi Venäjään. Silloin Jellonaakin taas naurattaisi niin, että vatsaan koskisi.

Väsähtäisinköhän?

Tänään ei ole jääkiekkoa, mistä kirjoittaisi. Ei silti, eilisestä ei paljon kerrottavaa jäänytkään. Vanhan jellonafanin piti nöyrtyä Ruotsia puoltamaan, mutta en minä nyt sentään murskavoittoa tarkoittanut!

Vieroitusoireita ei juurikaan ole ollut. Ala-Sampolan uusi ADSL-yhteys nimittäin käynnistyi puolittain. Saunalahti teki kytkennät omassa päässään, ja minä saatoin jo eilen illalla tehdä sähköpostivirityksiä sekä siirtää väliaikaisen sivun kotisivupalvelimelle. Mutta Ala-Sampolassa ei tänäänkään surffailtu.

Vanha Telewell EA-715 -reititin täytti oman osansa Soneran takkuilevan nettiyhteyden välittämisessä tyydyttävästi. Saunalahden asetuksia sinne sen sijaan ei sitten millään tahdo saada. Reitittimen sinänsä sangen simppeli konfigurointi pitäisi tehdä nettiselaimen kautta Telewellin palvelimella, mutta sinne asti selain ei sitten millään päästä; ruutuun ilmestyy Explorerin tavanomainen herja sivusta, jota ei voi mitä kummallisimmista syistä näyttää.

Asiaan kuuluu tietysti, että Saunalahden teknisen tuen neuvot eivät tahdo oikein käydä yksiin sen kanssa, mitä laitevalmistaja viestittää sekä netissä että manuaalissaan. Kaksi viimeksi mainittua taas ovat keskenään ristiriidassa. Miksi muuten minun pitää yleensäkin opiskella siltaavan ja reitittävän tekniikan eroa ja perehtyä bittipakettien välitämiseen ja modeemin sielunelämään? Eivätkö operaattorit ja laitevalmistajat voisi vaikka kimpassa tuottaa CD-romppua, joka lyötäisiin liittymänvaihtajalle käteen? Muutaman euron siitä olisi jopa köyhä työttömien yhdistys valmis maksamaan, että puheenjohtaja saisi tehdä jotain hyödyllisempää.

Lopputuloksena olen väsyttänyt itseni sen perhanan modeemin kanssa perusteellisesti. Luovalle työlle, kuten tämänkin blogin kirjoittamiselle on jäänyt aikaa myösäisenä iltahetkenä. Ja leukojakin jo vähän repii. Taitaa olla jo aika siirtyä kotiin, jos vaikka saisi unenpäästä kiinni.

Hyvää ja huonoa kommunikointia

Eilen manasin Saunalahden asiakaspalvelun kommunikoinnin tasoa. Asiakassuhteemme jatkuvuus ei enää ole kyseenalainen. Pari tuntia sitten tuli nimittäin sähköpostiin tieto, että nettiyhteys on kytketty. Lähden kohta Ala-Sampolaan asentamaan sitä. Jos muuten tuo Ala-Sampolan linkki ei avaudu, johtuu se siitä, että domeenin uudelleenohjaus ei ole astunut voimaan. Se vika korjaantuu piankin.

Huonosta kommunikoinnista annetaan päivän risut HOK-Elannolle. Ilmaisin viikko sitten (3.5.2005) ollessani tunnuksillani kirjautuneena S-kanavan asiakasomistajapalveluihin haluavani avata S-tilin. Muutaman päivän (!) kuluttua sain sähköpostissa ilmoituksen, että minulle lähetetään kotiin lomake, joka minun tulee täyttää ja toimittaa henkilökohtaisesti johonkin HOK-Elannon toimipaikkaan.

Se kuponki tuli minulle vasta tämän päivän postissa. Siinä kysyttiin henkilö- ja yhteystietojani sekä jäsennumeroani, jotka kaikki ovat jo ennestään HOK-Elannon tiedossa. Täytin lomakkeen heti, ja kiikutin sen Kontulan S-markettiin, jossa henkilöllisyyteni tarkastettiin passista.

Tahdonilmaisustani lomakkeen vastaanottamiseen kului viikko. Koska olin jo omilla tunnuksillani kirjautuneena, kun alunperin ilmoitin haluavani S-tilin, ja kun lomakkeen kysymyksissä ei ollut mitään sellaista, mitä HOK-Elanto ei olisi ennestään tiennyt, (olen Elannon jäsen vuodesta 1972 eikä osoitteeni ole muuttunut vuoden 1993 jälkeen) on tämä paperilomakkeen edestakaisin liikuttaminen ja passintarkastus kaupan kassalla paitsi käsittämätöntä myöskin täysin turhaa. Eikö S-ryhmä luota omien nettipalveluidensa käyttöturvallisuuteen? Minä en anna käyttäjätunnuksiani kellekään sivulliselle.

Nähtäväksi jää, millaista kommunikointia Ruotsi harrastaa illalla Innsbruckissa. Vanhalle ruotsintappajalle on tuskallista, kun joutuu Kolmea Kruunua kannustamaan. Jellonakannattajan ominaisuudessa on sekin myrkky nyt nieltävä.

Lisää huonoa kommunikointia

Soitin äsken Saunalahden asiakaspalveluun pyytäen täsmennystä sähköpostitse saamaani ilmoitukseen, jonka mukaan MyTy:n ADSL-yhteyden arvioitu asennusaika on 10.5.2005 eli huomenna. Tarkoitin lähinnä, että halusin tietää, mihin aikaan huomenna yhteys on asennettu. Ilmeni, että se ei välttämättä olekaan huomenna asennettu, koska kyseesä on arvioitu aika.

Asiakaspalvelun mukaan ei voi tietää etukäteen, milloin asennus tehdään. Siitä kuulema tulee ilmoitus sähköpostilla, kun se on tapahtunut. Sähköpostia en tosin pääse Ala-Sampolassa lukemaan, koska sieltä on Soneran yhteys jo poikki. Lisäksi minulla ei ole harmainta aavistustakaan, missä ja miten huomenna työskentelen.

Hienoa! Lisää tämmöistä kommunikointia! Kiinnostaakohan Saunalahtea asiakassuhteemme jatkuvuus?

Vuorovaikutus ja kommunikointi

Yllä olevasta kuvasta ilmenee, miten asian teoriassa pitäisi toimia. Sen pitäisi kuvata ihmisen ja tieokoneen välistä hedelmällistä ja harmoonista vuorovaikutusta. Tämän yhteistyön parhaitten tulosten pitäisi aikanaan ilmestyä Internettiin toisten ihmisten iloksi tai harmiksi, miten kukin asian ottaa.

Sellainen on siis teoria. Niin kauan kuin teoria toimii tyydyttävästi, ongelmia ei ole. Valitettavasti teoriolilla on ikävä taipumus toimia odottamattomalla tavalla tai - mikä on vielä ikävämpää - ei lainkaan.

Joksus koneet tekevät oman osuutensa luotettavasti, mutta vian aiheuttaa ihmisen ja ihmisen välisen interaktiivisuuden ja kommunikoinnin puutteellisuus. Juuri tästä johtuvat minunkin tämän hetkiset vaikeuteni olla Internetin kautta yhteydessä lajitovereihini. Kaikki asiaan liittyvät tietokoneet toimivat moitteettomasti, mutta ihmisten välisen yhteistyön heikko taso aiheuttaa ongelmia.

MyTy on vaihtamassa Ala-Sampolan internetyhteyttä operaattorilta toiselle. Syyt operaattorin vaihtamiseen ilmenevät tästä kirjoituksesta. Siinäkin koneiden toimintahäiriöt johtuvat vähintään osittain hankaluuksista ihmisten välisessä kommunikoinnissa.

Vanhan operaattorin piti katkaista yhteys tänään, mikä tapahtuikin kiitettävän täsmällisesti. Töpseli oli irti seinästä jo aamukuudelta. Vanha operaattori ei ollut ymmärrettävästi mielissään asiakassuhteen päättymisestä, josta syystä se viivytti irtikytkentäilmoituksen lähettämistä kaapelin omistavalle nimeltä mainitsemattomalle Helsingissä toimivalle puhelinyhtiölle. Näin ollen uusi operaattori ei saanut uutta yhteyttä kytketyksi samana päivänä kuin vanha katkesi. Apuun tarvittiin välillä jopa Viestintävirastoa ennen kuin irtikytkentä tapahtui. Uusi operaattori on toiveikkaana lupaillut, että huomenna voisi taivas aueta.

Tästä kommunikaatiosekoilusta johtuen olen koko päivän työskennellyt vieraalla koneella ja vieraassa työtilassa. Nettiyhteys sentään on, mutta vieras on aina vieras. Puhumattakaan siitä, että ihan kaikki tiedostoni eivät ole serverillä. Ne, jotka ovat ainoastaan kovalevyllä, eivät tänään ole saatavilla.

------------------------

Joukkuepeleissä kommunikointi on kaikki kaikessa. Parikymmentä huippulahjakasta yksilöä ei muodosta toimivaa joukkuetta, jos joka äijällä on ylipaisunut ego ja venäläinen työmoraali. Siksi en pidä Venäjää mestarisuosikkina jääkiekon MM-kisoissa.

Vaikka Kanada oli kompastuvinaan viikonloppuna, ei sitä suinkaan tule laskea pois suosikkien joukosta. Kanada nimittäin pelaa nimenomaan joukkueena. Lahjakkuuksiakin löytyy vähintään saman verran kuin Venäjälläkin, mutta työmoraali on aivan toista luokkaa.

Ennustan, että mestaruuden selvittävät keskenään Ruotsi ja Kanada. Mitalikeskusteluun osallistuvat lisäksi Tsekki, Slovakkia, Suomi ja USA, mutta tuskin pronssia kirkaampien lätkien kohtaloa koskevaan. Menestyksen todennäköisyys on juuri tuossa järjestyksessä.

Askel oikeassa suunnassa

Jellona näytti hampaitaan noustessaan 3-1 tappiolta johtoon. Kyseenalainen tasoitus viimeisellä minuutilla jätti hampaankoloonkin jotain kutisevaa. Tämä oli pitkä askel oikeaan suuntaan, joskaan ei vielä riittävän pitkä.

Ukraina suostunee häviämään loput pelinsä, mutta samaa ei suinkaan voi sanoa Latviasta. Latvia ottanee kaksi pinnaa Ukrainalta, joten Jellona tarvitsee vielä vähintään yhden päästäkseen jatkoon. Sen saaminen on kiven takana. Kanadalta ei tipu eikä lirise, eikä Latvia ole suinkaan huonompi jengi kuin jenkitkään.

Sveitsi pelasi tänään hyvin ja lienee varmistanut jatkoon pääsynsä. Venäjän esitys oli ehdottomasti pettymys. Joukkue vilisee maailmanluokan supertähtiä, mutta taitavat yksilöt eivät kerta kaikkiaan vielä tee joukkuetta.

Britit ottivat eilen juuri sopivan pituisen askelen oikeassa suunnassa. Työväenpuolueelle ei oikein ollut järkevää vaihtoehtoa, mutta heidän enemmistönsä kaventaminen oli erinomainen muistutus kuolevaisuudesta. Mitä pikemmin Tony Blair tekee tilaa Gordon Brownille, sitä parempi. Skotti Britannian pääministerinä olisikin varsin mielenkiinroinen ilmiö.

Itälontoolainen Bethnal Green on ollut yksi vahvimpia työväenpuolueen linnakkeita, mutta siellä Labor menetti paikkansa populistiselle sodanvastustajalle George Gallowaylle. Laborista eronnut Galloway valitsi vaalipiirinsä tarkkaan: Bethnal Greenissä asuu huomattavan paljon muslimeja. Parlamentista pudotettu musta nainen Oona King teki paljon työtä vaalipiirin hyväksi, mutta joutui jättämään paikkansa enimmäkseen itsestään riippumattomista syistä. Demokratia on siitä hassu systeemi, että kansa on oikeassa silloinkin, kun äänestää väärin.

Millainen mies sitten on tämä Galloway? Tämä BBC:n pätkä antaa siitä selkeän käsityksen. Surullista, hyvin surullista!

Pahalta näyttää

Ensimmäinen erä on tätä kirjoitettaessa pelattu USA-Suomi -matsista, eikä yhtään näytä hyvältä. Peli on tosin tasan 1-1, mutta erän alkua lukuunottamatta jenkit hallitsivat peliä mennen tullen. Jellona ei sitten millään osaa pysyä poissa jäähyaitiosta, ja sieltä käsin maaleja ei tunnetusti tehdä.

Iltapäivällä tuli yllätyksiä molemmassa mutasarjan pelissä. Tanska taipui Slovenialle ja Saksa antoi lahjapisteen Itävallalle. Putoajat ovat siten vielä täysin auki. Kyllä harmittaa, jos kaksi heikointa joukkuetta eli Slovenia ja Itävalta eivät putoakaan. Ensi vuonna on nimittäin B-sarjasta tulossa Norja ja Italia eli näitä höyhensarjan jengejä olisi sitten enemmänkin A-sarjan halli-ilmaa pilaamassa.

Kaupunkilehti Kymppi kirjoitti tänään, että Kontupisteen rahoituksen jatkuminen ensi vuoden lopussa päättyvän EU-rahoitteisen URBANin jälkeen ei ole suinkaan varma. Kaupungin ja valtion kun pitäisi kyetä turvaamaan toiminnan rahoitus ilman EU:n apua.

Asia kosketaa minua henkilökohtaisestikin, sillä Larkon maailma sekä suuri joukko muita tiedostojani sijaitsevat fyysisesti Kontupisteen serverillä. Tuntuisi kyllä jotenkin hölmöltä, että ensin opetetaan ihmisille Internetin hyötykäyttöä ja sitten jätetään heidät oman onnensa nojaan. Kontupisteitä pitäisi olla jokaisessa lähiössä, mutta nyt näyttää pahalta jo tämän ainokaisenkin jatko. Poliitikoilta lienee turha odottaa viisautta?

Kontupiste. Kuva: Eeva Rista

Hiljaista

Alkuviikolla piti haipakkaa, kun kaikenlainen byrokratia kiusasi oikein kunnolla yrittäessäni hoitaa MyTy:n kaikkein kiireellisimpiä asioita. Rahikseen piti lähettää lomake jos kolmaskin, joissa enimmäkseen kysyttiin samoja kysymyksiä eri sanamuodoilla. Tiistaina jouduin juoksemaan pankissa, kun sähkö uhattiin katkaista Ala-Sampolasta. Sain kuitenkin tarvitsemani pankkitilin nettitunnnukset ajoissa haltuuni ja Sampolassa piisaa vielä virtaa.

Nyt on pyhäpäivä, jonka ainoa hyvä puoli on siinä, että saa keskittyä kirjoittamiseen ja muuhunkin luovaan tekemiseen rauhassa. Muuten olen kyllä sitä mieltä, että on kohtuutonta, että minä uskonnottomana joudun mukauttamaan tekemisiäni kirkon hyväksymiin totuuksiin. No, ne ajat ovat sentään onneksi takana, kun tiettyinä kirkkopyhinä ei sallittu edes elokuvanäytöksiä, muusta syntisestä elämästä puhumattakaan.

Jos on hiljaista tässä ja nyt, ei ollut kehumista jellonakannattajienkaan volyymissä eilen illalla. Ruotsi on aina Ruotsi, mutta kyllä 5-1 on sentään liikaa. Tässäkin on tosin hyväkin puoli: muutos voi tapahtua vain parempaan päin. Ja jos tyyli ei muutu, päättyy Jellonien kisaurakka välisarjaan. Tuollaiselle esityksellä ei kaadu edes Latvia, puhumattakaan valtamenerentakaisista vastustajista.

Jatkan hiljaista iltaani lähtemällä saunaan. Se on jokaviikkoinen nautinto, josta en helposti luovu. Koska vielä ei ole vastakelejä, täytyy siitä luksuksesta vain unelmoida.

Ruotsi on paha

Katsellessani Suomi-Tanska ottelua lauantaina havaitsin, että Jellonat olivat vaikeuksissa, koska Tanska pelasi ruotsalaista peliä eli sumputti pelin keskialueella. Tuolloin ajattelin, että Ruotsi osaa tämän ruotsalaisen pelin paljon paremmin kuin Tanska. Kävi hirmu nahassa, kun ajattelin, millaisen myrkyn kruunukolmikko vielä Jellonalle syöttää.

Ruotsalaiset olivat itse kusessa Ukrainan kanssa: voittomaali tuli kolmannessa erässä suurella tuskalla, mutta toki ruotsalaiseen tyyliin sekin. Mutta eilinen tanskalaisten pyörittäminen näytti, että pahansisuinen porukka on Ruotsinmaalta kisoihin matkustanut. Kolmannessa erässä ei jaettu jäähyjä, mutta kuten Mertaranta osuvasti totesi (joskus täytyy Antsunkin osua oikeaan), se johtui siitä, että tanskalaiset eivät saaneet ruotsalaisia kiinni torpatakseen heitä.

Jellonien peli oli toki Ukrainaa vastaan parempaa kuin tanskalaisia. Mutta huimasti parempi sen täytyy olla huomenna, kun vastassa on Ruotsi. Eilisen nähtyäni on myönnettävä, että tulisieluisella jellonauskovaisella on tällä hetkellä pelko perseessä.

Muuten olen sitä mieltä, että on suorastaan skandaali, että YLE näyttää osan matseista vain digikanavalla. Tämäkin on yksi tapa lyödä köyhiä kyykkyyn. Tiettävästi lupamaksu on sama riippumatta siitä, onko tuvassa analoginen vai digitaalinen vastaanotin!

Kevään merkkejä

Tämä talvi ei helpolla väisty, mutta kylmistä ilmoista huolimatta on sentään pari keväänkuuluttajaa havaittavissa. Se pakollinen vappumelukin oli ja meni kuten on ollut ja mennyt joka vuosi tähänkin saakka. Itse olen tosin sitä pyrkinyt välttämään.

Vappuyönä kävelin ihan selvin päin Kontulasta Myllypuroon, ja ihmettelin kuten monta kertaa ennenkin, eivätkö suomalaiset osaa ryypätä muuten kuin laumassa. Juhannuksena, uutena vuotena, vappuna ja muina ns suurpyhinä on ihan pakko vetää lärvit, koska niin on tapana. Ammattilaiset ja todelliset asianharrastajathan ryyppäävät silloin, kun on jano.

Jääkiekon MM-kisat ovat takuuvarma kevään merkki. Silloin, kun olin vielä pikkupoika, lätkää pidettiin talviurheiluna. Nykyisin se on lähes vuodenajoista riippumatonta viihdettä. Mukavaa katsoa, mutta ei siinä enää taida olla sen enempää talvea kuin urheiluakaan.

Wienin kisoista voisi huoletta passittaa puolet joukkueista alempiin sarjoihin ja aloittaa ne ensi viikon tosipelit jo nyt. Näistä ensimmäisen kierroksen ja välisarjankin peleistä suurin osa on ennalta selvää pakkopullaa. Ymmärrän kyllä, että raha tulee Keski-Euroopasta, jossa on tärkeämpää nähdä oma joukkue A-sarjassa kuin hyviä matseja.

Juhan kanssa on tullut tavaksi runomuotoisten lätkäherjojen julkaiseminen MM-aikoihin. Tällä kertaa tein herjasivun tänne upouuteen portaaliini. Saas nähdä saako Juha herjansa nikottelematta julkaistuksi!

Miksi uusi saitti?

Taas uusi Larkon saitti! Miksi ihmeessä? Eikö niitä ole jo tarpeeksi?

On ja ei! Olen julkaissut Internetissä sekä yhtä että toista useilla kielillä ja vielä useammalla saitilla. Määrää ei voi moittia, laatu taas vaihtelee.

Huomasin kuitenkin, että kaikkien saittieni joukosta puuttuu suomenkielinen perusblog. Sellainen, johon voi ihan itseänsä varten panna nopeasti ylös päähän karkaavia ajatuksenpoikasia. Kirjoitan siis tätä ennenkaikkea itselleni, vaikka en kiellä muitakaan lukemasta. Jos jollakulla on halua, on kommentoiminen täysin vapaa. Mutta en lainkaan pahastu, jos tänne vahingossa eksynyt lukija jatkaa matkaansa muualle.

Tämä saitti on osa itseni nimistä portaalia. Se puolestaan tarjoaa sadalle ensimmäiselle halukkaalle mahdollisuuden tehdä itselleen oma blogi. Markkinoin tätä aktiivisesti lähinnä ystävilleni, mutta saitin saavat pystyttää ne, jotka ensin ehtivät.