Tänään ei ole jääkiekkoa, mistä kirjoittaisi. Ei silti, eilisestä ei paljon kerrottavaa jäänytkään. Vanhan jellonafanin piti nöyrtyä Ruotsia puoltamaan, mutta en minä nyt sentään murskavoittoa tarkoittanut!
Vieroitusoireita ei juurikaan ole ollut. Ala-Sampolan uusi ADSL-yhteys nimittäin käynnistyi puolittain. Saunalahti teki kytkennät omassa päässään, ja minä saatoin jo eilen illalla tehdä sähköpostivirityksiä sekä siirtää väliaikaisen sivun kotisivupalvelimelle. Mutta Ala-Sampolassa ei tänäänkään surffailtu.
Vanha Telewell EA-715 -reititin täytti oman osansa Soneran takkuilevan nettiyhteyden välittämisessä tyydyttävästi. Saunalahden asetuksia sinne sen sijaan ei sitten millään tahdo saada. Reitittimen sinänsä sangen simppeli konfigurointi pitäisi tehdä nettiselaimen kautta Telewellin palvelimella, mutta sinne asti selain ei sitten millään päästä; ruutuun ilmestyy Explorerin tavanomainen herja sivusta, jota ei voi mitä kummallisimmista syistä näyttää.
Asiaan kuuluu tietysti, että Saunalahden teknisen tuen neuvot eivät tahdo oikein käydä yksiin sen kanssa, mitä laitevalmistaja viestittää sekä netissä että manuaalissaan. Kaksi viimeksi mainittua taas ovat keskenään ristiriidassa. Miksi muuten minun pitää yleensäkin opiskella siltaavan ja reitittävän tekniikan eroa ja perehtyä bittipakettien välitämiseen ja modeemin sielunelämään? Eivätkö operaattorit ja laitevalmistajat voisi vaikka kimpassa tuottaa CD-romppua, joka lyötäisiin liittymänvaihtajalle käteen? Muutaman euron siitä olisi jopa köyhä työttömien yhdistys valmis maksamaan, että puheenjohtaja saisi tehdä jotain hyödyllisempää.
Lopputuloksena olen väsyttänyt itseni sen perhanan modeemin kanssa perusteellisesti. Luovalle työlle, kuten tämänkin blogin kirjoittamiselle on jäänyt aikaa myösäisenä iltahetkenä. Ja leukojakin jo vähän repii. Taitaa olla jo aika siirtyä kotiin, jos vaikka saisi unenpäästä kiinni.
|
For all categories
