---

Pukit kaalimaan vartijoina

Jyllands-Posten kirjoittaa, että entisen DDR:n turvallisuuspalvelun STASIn arkistossa on töissä 52 STASIn entistä työntekijää. Arkiston johtaja Marianne Birthler tosin vakuuttaa, että monet entiset STASIlaiset auttoivat lojaalisti asiantuntemuksellaan arkistojen selvittämistä Berliinin muurin kaaduttua. Jotenkin tästä vaan jää vaikutelma, että pukit ovat päässeet vartioimaan kaalimaata.

On se niin väärin

Kyllähän kuka tahansa valittaa osaa, mutta jotkut tekevät siitä suorastaan taidetta. Tässä kaksi esimerkkiä varsin laadukkaasta valittamisen taiteesta, ensimmäinen täältä Helsingistä ja toinen Birminghamista. Britit eivät halua omaansa striimattavan YouTubesta, mitä tietysti kunnioitan ja panen tähän alle vain stadilaisten rutinat.

Konsepti on molemmilla sama, mutta aiheissa on havaittavissa paikallisväriä. En tiedä, paljonko kalja nykyisin Birminghamissa maksaa, ilmeisesti se kuitenkin on riittävän kallista, kun on päässyt peräti kertosäkeeseen. Korvaani ei ainakaan tarttunut sama valitus helsinkiläisten esityksestä, jossa kyllä muuten oli kattavasti nurinoita.

Ei se olut kuulkaa täälläkään halpaa ole! On se niin väärin!

via Transblawg

 

Koiran elämää

Olenkin aina ihmetellyt, mihin keittiössä tarvitaan tehosekottajaa. Nyt tämäkin selvisi: tanssimusiikin tuottamiseen koiralle.

Via Farlion

Uusi kuulutus

Metrossa otetaan lähiaikoina käyttöön uusi asemakuulutus. Luonnos uudesta kuulutuksesta on vuotanut julkisuuteen. Se kuulostaa sunnilleen tällaiselta.

Väkivaltainen vartija videolla

Olen muutaman kerran sattunut näkemään, kuinka Kontulan ostarin vartijat käyttävät päihtyneitä asiakkaita ostarin alueelta poistaessaan hiukan kovempia otteita kuin tilanne sivusta arvioiden edellyttäisi. Mitään tällaista en sentään ole koskaan joutunut todistamaan. Näkemäni perusteella sanoisin, että osa vartijoista on pikemminkin voimakeskeisiä kuin verbaalisesti lahjakkaita.

Lisätietoja Hesarissa.

Edit: Tähän on ihan pakko linkittää Vesan kappale Kontula 1975.

Rajaongelmia

Hesari kertoo, että Sipoon alueliitos tuodaan uudestaan Helsingin valtuuston käsittelyyn, koska aiemmin esitetty uusi kuntarajan linjaus on ongelmallinen. Maanmittarien mukaan raja lohkoisi useita kiinteistöjä ja tontteja, jäisipä muutama rakennuskin kahdelle puolen rajaa. Rajan siirtäminenkään ei auttaisi vaan ongelmat kertautuisivat toisessa paikassa.

Jos tätä kysymystä ei voi ratkaista rajaa sirrtämällä, niin poistettakoon Helsingin ja Sipoon välinen raja kokonaisuudessaan. Turha ja tarpeetonhan se onkin. Sipoon kunnajohtaja Markku Luoma saattaisi tiosin sanoa tähän, ettei jaksa johtaa niin suurta kuntayksikköä. 

Rasvapatti

Kyhmy, josta kirjoitin maanantaina, osoittautui rasvapatiksi. Se ei siis ole kasvain, ei hyvän- eikä pahanlaatuinen vaan lääkärin mukaan hyvin tyypillinen tulehtunut rasvapatti. Kokeita ja muita jatkotutkimuksia ei siis tarvita. Riittää kun nielen antibiootteja ja tarvittaessa Buranaa.

Kun Kontulan terveysasema kerran ei pystynyt Helenan käskystä huolimatta (ilmeisesti ensimmäinen kommentti on kadonnut bittiavaruuteen) minua auttamaan, matkustin tiistai-iltapäivänä kello neljän jälkeen Malmille. Otin kirjan mukaan, kun ajattelin, että odotus voi muodostua pitkäksikin. Pääsin kuitenkin lääkärin puheille yllättävän pian. Kaikkiaan meni terveyskeskuspäivystyksessä vajaa puolitoista tuntia. 

Lääkäri teki kyllä kanssani työtä huomattavasti kauemmin kuin ne viisi minuuttia, mitkä olin arvellut reseptin kirjoittamiseen menevän. Hän puhdisti rasvapattini ja poisti aukosta valuvaa haisevaa visvaa. Sitten vielä päälle supratuppo, joka pitäisi käydä Kontulan terveysasemalla vaihtamassa.

Keskustelimme vaihtovälistä, minä kun en viitsisi ihan alvariinsa siellä terveysasemalla ravata. Päädyimme ratkaisuun, että tällä pärjään torstai-iltaiseen saunaan saakka. Perjantaina olisi hyvä vaihtaa, koska viikonloppuna terveysasema on suljettu. Maanantaina voisin katsoa, miltä olan alla näyttää.

Tässä yhteydessä tulikin esiin koko asian nurinkurisin puoli. Lääkäri olisi nimittäin halunnut tohtoroida olanalustani toimenpidehuoneessa, mutta sellaisia ei juuri tuolla hetkellä ollut yhtään vapaana. Niihin oli jopa pienoista jonoakin. Niinpä toimenpide suoritettiin vastaanottohuoneessa, johon lääkäri joutui jostain muualta hakemaan tarvitsemiaan työkaluja.

Malmin sairaala ei ole ihan eilen rakennettu, eikä sitä varmaankaan alkujaan suunniteltu ensihoitopisteeksi. Kontulan terveysasema sen sijaan on muutaman vuoden ikäinen ja nimenomaan perusterveydenhoitoa silmällä pitäen suunniteltu ja rakennettu. Siellä on riittävät ja ajanmukaiset tilat, mutta puuttuu lääkäreitä. Malmilla taas on lääkäreitä, jotka joutuvat työskentelemään ahtaissa tiloissa, jotka ehkä eivät ole kaikkein tarkoituksenmukaisimmat.

Ne Kontulan ajanmukaiset tilat ovat avoinna maanantaista perjantaihin klo 8-16. Sinäkään aikana terveysasema ei lääkäripulan takia kykene alueensa potilaista huolehtimaan. Suurimman osan aikaa siis akuutin hoidon tarpeessa olevat potilaat joutuvat matkustamaan Malmille.

Noin yksinkertaisesti ajatellen voisi olla mielekästä siirtää lääkäreitä Malmin ahtaista tiloista Kontulan avaruuteen. Ei mitenkään voi olla taloudellista, että modernit hoitotilat ovat käytössä vain 40 tuntia viikossa ja seisovat tyhjinä 128 tuntia. Tosin tämä ratkaisu saattaa olla niin yksinkertainen, että yksikään poliitikko tai byrokraatti ei tulisi sellaista ajatelleeksikaan.

Kyhmy

Oli asiaa terveyskeskukseen ensimmäistä kertaa useampaan vuoteen. Kontulan terveysasemalta apua en saanut. Mietin nyt, mistä sitä parhaiten saisin.

Vasemman hartiani alla kainalon takana on jo muutaman vuoden ollut hiukan peukalonpäätä pienempi kyhmy. Se ei ole häirinnyt minua, josta syystä olen myös itse suhtautunut suvaitsevaisesti kyhmyyni. Rauhanomaisen rinnakkaiselon kirjoittamattomana sääntönä on ollut, että kumpikaan ei aiheuta haittaa toiselle.

Perjantaina tunsin kuitenkin kyhmyn kohdalla yltyvää kipua. Viikonlopun aikana se tulehtui äkäisesti. Ilmeisesti kyhmystä myös vuotaa jotain visvaa, ainakin paitani alla juuri nytkin tuntuu siinä kohtaa kostealta.

Tänään iltapäivällä päättelin, että kyhmyn ja minun YYA-sopimus on olosuhteiden pakosta lakannut olemasta voimassa. Tilanne vaatii lääkärin toimenpiteitä. Käsittääkseni tarvitsen ainakin antibioottireseptin, jotta tulehdus saadaan kuriin. Lisäksi lääkäri varmaankin voisi lähettää minut tutkimuksiin, joissa selviäisi, mellastaako sisuskaluissani bakteeri vai onko kyhmyni mahdollisesti hyvän- tai pahanlaatuinen kasvain.

Puhelinta en mielelläni käytä lainkaan enkä varsinkaan henkilökohtaisten asioideni hoitamiseen. Helsingin terveysviraston nettisivuilla ei ole mainintaa, kuinka lääkärin vastaanotolle voisi tilata ajan internetin kautta. Piti siis mennä itse paikalle.

Kun terveysasema on avoinna kello 8 ja 16 välisenä aikana, arvelin, että pääsen vähäisellä jonottamisella, jos menen sinne iltapäivällä. Toiveajatteluahan semmoinen tietenkin oli. Saavuin paikalle noin kello 15.30 ja pääsin esittämään asiani vastaanottovirkailijalle hiukan ennen kello neljää.

Virkailijan spontaani suositus oli, että menisin saman tien Malmin sairaalan terveyskeskuspäivystykseen. Ihmettelin hiukan, miksi minun sinne pitäisi mennä, kun Kontulassakin on verrattain uusi terveysasema, jossa on avarat ja ajanmukaiset tilat. Lisäksi vaivani ei mielestäni ole sellainen, että olisin juuri kuolemassa, jos en välittömästi saa hoitoa. Muutaman päivän olisin ollut valmis kärsimään, jos olisin saanut ajan Kontulan terveysasemalle.

Selvisi, että uudella hienolla terveysasemalla on yksi vakava ongelma: ei ole rittävästi lääkäreitä. Ajanvarausjärjestelmän avulla olisin saanut ajan viikkojen päähän. Toinen vaihtoehto olisi ollut mennä aamukahdeksalta kyttäämään, saisiko samaksi päiväksi ehkä akuuttiajan. Minun lääkärilläni (jota en ole koskaan tavannut) on kuulemma vain pari kolme akuuttiaikaa, eikä hänellä ole edes joka päivä vastaanottoa Kontulassa. Olenkin ihmetellyt, miksi terveysaseman oven taakse alkaa muodostua jonoa jo aamuseitsemältä eli tuntia ennen ovien aukeamista. Nyt selvisi tämäkin asia.

Minulla ei ole kovin ruusuista kuvaa siitä, että olisin Malmillakaan saanut tarvitsemani reseptin ilman pitkähköä odotusta. En olisi ehtinyt sinne tasan neljäksi millään. Todennäköisesti olisi koko ilta mennyt käytävässä istuen alle viiden minuttin tapaamista päivystyslääkärin kanssa odottaen.

Itäkeskuksessa olisi ollut runsaasti yksityislääkäriasemia, jotka olisivat mielellään ottaneet minut vastaan heti paikalla. Resepti olisi jo taskussani ja todennäköisesti apteekissa odottaminen olisi kestänyt kauemmin kuin koko lääkäriasemalla käynti. Tätä erinomaista vaihtoehtoa en voi kuitenkaan käyttää, kun tulin viikko sitten ostaneeksi itselleni uuden tietokoneen. Siihen upposi rahaa sen verran, että joudun varsin pitkään olemaan suu soukalla ylimääräisten menojen suhteen.

Miten tässä nyt näin on päässyt käymään? Vertailun vuoksi kerrottakoon, että asuessani vuonna 1985 Kuopiossa meni niskani yllättäen jumiin. Soitin Kuopion torin laidalla sijaitsevalta työpaikaltani kaupungin terveysneuvontaan, jossa ystävällisesti kysyttiin, haluaisinko ajan puolen tunnin kuluttua kotilähiöni Neulamäen terveysasemalla vai iltayhdeksältä keskustassa.

Neulamäkeen en olisi millään niin nopeasti ehtinyt. Sen sijaan kello yhdeksältä keskustassa kuulosti oikein hyvältä, koska olin sattumalta lähdössä yöjunalla työmatkalle Helsinkiin, enkä ollut suunnitellutkaan kotona käymistä ennen lähtöä. Näin saatoin käydä lääkärillä asemalle mennessäni, ja reseptini muuntautui kätevästi antibiooteiksi seuraavana päivänä Helsingissä.

Kaikkien palveluiden suhteen Helsinki on perinteisesti jätetty muuhun maahan verratessa lapsipuolen asemaan. Peruskoulu toteutettiin aikanaan Lapista alkaen etelään päin siirtyen. Kun Helsingin vuoro lopuksi tuli, oli valtion rahat jo jaettu muualle.

Terveyspalveluiden suhteen tilanne on samanlainen. Valtion rahalla niitä tuetaan vähiten asukasta kohden täällä, jossa ihmisiä on eniten. Lisäksi täältä kerättyjä verorahoja vielä suunnataan muualle, eikä ihan vähän. Kohtuullisen kuppaamisen ymmärtäisin ja hyväksyisinkin, mutta en sitä, että kahta lyhyttä poikkeusta lukuunottamatta koko puolivuosisataisen ikäni Stadissa asuneena syntyperäisenä helsinkiläisenä joudun ihmettelemään, kenet saisin usutettua kyhmyni kimppuun.

Kuollut karhu käräjillä

Expatica kirjoittaa, että saksalainen asianajaja on haastanut Baijerin liittovaltion hallinto-oikeuteen kesällä ammutun karhun Brunon puolesta: Lawyer sues Germany on behalf of dead brown bear. Italiassa syntynyt ja Baijeriin vaeltanut karhu ammuttiin kesällä äänekkäiden protestien säestyksellä. Baijerissa ei ollut tavattu karhua vapaana luonnossa 170 vuoteen. Asianajajan väitteen mukaan karhun ampuminen loukkaa hänen perustuslaillista oikeuttaan vapaasti nauttia luonnosta:

The lawyer, acting in his own name, is trying a different tack, suing at a tribunal that reviews administrative decisions and citing his constitutional right to enjoy the fruits of nature. The case could take several months to decide, the spokesman said in Munich.

Saksan viranomaisten mukaan karhu sinänsä olisi tervetullut maahan, jos älyäisi pysyä metsissä. Bruno kuitenkin liikuskeli kylien lähellä ja napsi lampaita ravinnokseen, mikä tietenkään ei herättänyt paikallisissa asukkaissa helliä tunteita.

Suuressa maailmassa voi oikeutta käydä asiasta jos toisestakin. Harvemmin sentään kuolleen karhun nimissä, luulisin.

via Transblawg

Hysshh, täällä keskustellaan!

Ulkoministeri Erkki Tuomioja toppuuttelee lehdistöä NATO-keskustelusta eikä mielellään osallistu siihen itsekään. Vilkas keskustelu tuo hänen mukaansa turvallisuuspolitiikkaan "markkinahäiriöitä".

Sisso! Kuka tai mikä mahtaisi Tuomiojan mielestä olla sopiva taho käymään NATO-keskustelua, jos se ei sovi ministereille eikä lehdistölle? Vai onko tarkoitus keskustella NATOsta perinteiseen suomalaiseen tyyliin vaikenemalla molemmilla kansalliskielillä?

Turpa kiinni, kun mulle puhut!

Unihiekkaa ja lehmänpaskaa

Tarkoitus oli tutustua Eduskunnan uusittuihin nettisivuihin, mutta jostain syystä eksyinkin surffailemaan kansanedustajien omilla sivuilla, joihin nyt on selvä linkki kunkin kohdalla. Vilkuilin tuotoksia varsin rajallisella satunnaisotannalla puolueeseen, ikään, sukupuoleen tai vaalipiiriin katsomatta. Empiirisen tutkimukseni metodina oli subjektiivisten havaintojen tekeminen satunnaisessa järjestyksessä.

Yleisvaikutelmaksi muodostui, että edustajat ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta varsin pihalla siitä, miten nykyaikaista internettiä tulee käyttää kaksisuuntaisena kommunikaatiovälineenä. Nettiaikaan ei kuulu mediasta tuttu konsepti, jossa yksi puhuu ja muut kuuntelevat. Semmoiset ratkaisut ehkä toimivat noin kymmenen vuotta sitten.

En nyt ryhdy ketään erityisesti mollaamaan, mutta en malta olla antamatta kunniamainintaa minimalistisesta graafisesta suunnittelusta ja sanallisesta ilmaisusta Tony Halmeelle, joka perussuomalaiseen tapaan ei small talkia harrasta, vaan menee suoraan asian ytimeen. Halmeen viesti koostuu yhdestä lauseesta: " Nämä sivut otetaan käyttöön myöhemmin."

Mahtaakohan ehtiä, ennen kuin mitä todennäköisimmin ainoaksi jäävä kansanedustajakausi päättyy?

Muutama positiivinen yllättäjäkin löytyi, joista tässä yhteydessä käsittelen vain yhtä. Toisia kehun myöhemmin, kuitenkin hyvissä ajoin ennen kuuminta vaalikampanjaa. En toki halua vaikuttaa kenenkään äänestysaikomuksiin liian lähellä vaaleja.

Liisa Jaakonsaari ei rehellisesti sanottuna etukäteen arvioituna kuulunut niihin valtiollisen vallan käyttäjiin, joilta rohkenin odottaa nykyaikaista otetta internettiin. Tunnustan reilusti aliarvioineeni Liisaa. Hänen sivuillaan ei ole turhaa krusidullia eikä lässytystä vaan heti etusivulta aukeaa kunnollinen ja oikeaoppisesti toteutettu blogi, joka pyörii Bloggerin moottorilla.

Paitsi muodoltaan, niin myöskin sisällöltään Liisan blogi on ihan oivallinen. Ensimmäiset postitukset ovat unihiekasta ja lehmänpaskasta. Viimeksi mainitusta hän tosin käyttää hiukan parlamentaarisempaa ilmaisua. Kysessä on hauskasti kirjoitettu tunnelmakuva ulkoasiainvaliokunnan USA:n matkasta.

Jos ensimmäinen postitus on hauska, niin toisessa on senkin edestä asiaa. Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja vaatii kissaa pöydälle NATO-keskustelussa. Ihan niin pitkälle ei Liisalla kuitenkaan riitä rohkeutta, että tulisi suorastaan kaapista ulos myönteisen kantansa kanssa. Taitaa sentään vaalien läheisyys sen verran rajoittaa sanomisia, mutta sillä varauksella puheenvuoro on hyvä ja asiallinen.

Jaakonsaari on aloittanut bloginsa lokakuun lopussa, ja ensimmäisen viikon aikana ehtinyt tekemään nuo kaksi postitusta. Jos intoa riittää jatkaa samaan tyyliin vähintään tällä postitustiheydellä, tulee tästä vielä mainio blogi. Sen verran risuja kuitenkin, että RSS-syöte puuttuu. Olisin sen lukijaani mielelläni tilannut. Ehkä hoidat, Liisa, asian kuntoon sieltä Bloggerin konehuoneen puolelta?

Edit: RSS-syöte on ilmestynyt Liisan blogiin. Hyvä! Vielä parempi olisi, jos RSS-lukijaan saisi koko postituksen eikä pelkkää introa...

Matkustuskielto presidentille

Presidenttien ulkomaanmatkailu on läpi aikojen kuumentanut tunteita ympäri maailmaa. Opposition hallitsema Meksikon edustajainhuone on ryhtynyt sanoista tekoihin ja päättänyt äänestyksen jälkeen kieltää presidentti Vicente Foxia matkustamasta virkakautensa loppupuolella Australiaan ja Vietnamiin. Kansanedustajien mielestä Foxin tulisi pikemminkin keskittyä vakaviin sosiaalisiin ongelmiin kotimaassa.

Parlamentti on ennenkin rajoittanut presidentin matkailua. Vuonna 2002 Foxia kiellettiin matkustamasta USA:han ja Kanadaan, koska parlamentaarikot olivat sitä mieltä, että presidentti puuhastelee liian paljon kansainvälisten kysymysten parissa.

Suomessa pressaa ei ole koskaan noin kaltoin kohdeltu. Toki hänet vieläkin pannaan kuudeksi vuodeksi kerrallaan linnaan, mutta tukkaa ei sentään enää ajeta pois vaan värjätään porkkananväriseksi. Ja Suomen presidenttien matkustamiseen ei Eduskunta ole koskaan puuttunut.

Muutama kysymys

YLE kertoo, että Turun telakalla on noin tuhat komennusmiestä ryhtynyt lakkoon, koska ovat tyytymättömiä päivärahojensa verotuskäytäntöön. Mikähän tässä työtaistelutoimessa mahtaa olla logiikkana? Lakkohan kohdistuu työnantajaan eikä verokarhuun.

Työnantajako on syyllinen päivärahoista rokotettavaan veroon? Ja toisaalta, verottajalle lienee herttaisen yhdentekevää, ovatko komennusmiehet töissä vai lakossa. Ei lakko ainakaan verottajan toimintaan mitään vaikuttane.

Tuliko tässä haukuttua väärää puuta? Vai pitikö järjestää lakko asiasta kuin asiasta? Noin mielialan kohottamiseksi, syysloman merkeissä?