---

Hyvää uutta vuotta!

 

 

 

 

Vaalisirkus vauhtiin: YLE:n limbo

Perinteisesti joulurauha kestää jouluaatosta knuutinpäivään, ja sen rikkomisesta rikollisella tai muuten sopimattomalla menettelyllä ja käytöksellä on uhattu rangaista lain ankarimman paragrahvin mukaan. Nyt näyttää joulurauha päättyvän jo välipäiviin, sillä vaalisirkus on käynnistynyt, joskin hiukan kakoen ja yskähdellen. Postiluukusta ei sentään vielä ole tullut kiiltävälle eikä muullekaan paperille painettuja äänestyskehotuksia ehdokkailta, mutta eiköhän sontaluukku ala kolisemaan heti vuoden ensimmäisinä arkipäivinä.

YLE:n televisiokanavilta on nähty kaksi n.s. ehdokastenttiä. Eilistä, jossa kuulusteltavana oli istuva pesidentti Tarja Halonen, kuuntelin puolella korvalla tieokoneella työskennellessäni, tämänpäiväisestä Timo Soinin ahdistelusta kuulin alkuminuutit ollessani lähdössä saunaan. Vaikka siis olen seurannut ohjelmia heikonlaisesti, uskallan lausua jo tässä vaiheessa varman mielipiteeni yhdestä asiasta: ohjelmien juontaja Juho-Pekka Rantala on surkea.

Jääkiekon ystävät tietävät, että jos lätkämatsissa on pääosassa tuomari, se on huono ottelu. Koiruudet on toki karsittava pois, mutta pelaajien on annettava pelata. Sama koskee vaalitenttiäkin: juontajan tulee toki pitää lähetyksen ohjat käsissään, mutta ehdokkaan on saatava sanoa asiansa kohtuuden rajoissa. Missään tapauksessa ehdokasta vastaan ei pidä käyttäytyä yliagressiivisesti ja - mikä tässä tapauksessa on hirvittävintä - suorastaan halveksuvasti. Yksi näistä kahdeksasta on sentään seuraavat kuusi vuotta Suomen presidentti.

Jossain määrin ymmärrän Rantalaa eilisen lähetyksen lähtökohdista. Istuvaa pesidenttiä ei pidä kohdella lievemmin kuin muita; onhan hänellä sentään paljonkin vastattavaa tähänastisesta viranhoidostaan. Tiukastikin saa kysyä, kunhan sen tekee asiallisesti. Mutta silmille ei sentään saa sylkeä, ei presidenttiä eikä hänen haastajiaan.

Sen, mitä Soinin piinaamisesta kuulin, olisi voinut kuitata kahdella kysymyksellä ja siirtyä sitten eteenpäin. Kaikki tietävät, että tarvittaisiin veret seisauttava ihme, että Soinista tulisi presidentti. Asia tuli kaikille heti selväksi, ei sitä olisi tarvinnut jäädä jankuttamaan. Olen varma, etten menettänyt mitään, kun en tämäniltaista kauempaa katsonut. Saunassa sen sijaan sain makoisat löylyt.

Ilmeisesti Rantala on ottanut idolikseen ja roolimallikseen vaalitenttien veteraanin Leif Salmenin, jonka purevaa ivaa monet poliitikkosukupolvet saivat tuntea nahassaan. Salmen oli ärsyttävä, mutta hän oli sitä tyylikkäällä tavalla. Leif Salmenia ei kukaan osaa esittää yhtä hyvin kuin Leif Salmen, jonka ohjelmissa sentään ehdokkaatkin saivat suunvuoron.

Minun puolestani tämän asemansa ja tehtävänsä väärin ymmärtäneen pellen voisi vaihtaa vaikka lennosta. Mutta se ei mitenkään käy, koska siinä tapauksessa jäljellä olevat kuusi ehdokasta saisivat kohtuutonta etua jo haukuttavina käyneisiin verrattuna. Joten ehdokkaiden häpäisemistä riittää ruudussa vielä kuuden ohjelman verran nille, joita sellainen huvittaa.

Minuun eivät vaikuta vaalitentit, mainokset eivätkä yleensäkään kampanjat. Seuraan poliitikkojen edesottamuksia jatkuvasti ja annan heille tarvittaessa palautetta, sekä myönteistä että kielteistä kullekin ansionsa mukaan. Ensimmäisen kierroksen ratkaisuni olen tehnyt jo kauan sitten. Jos toinen tulee, harkitsen sitten uudestaan, kun tiedetään, ketkä sinne saakka pääsevät.

Ilmeisesti on kuitenkin vielä paljonkin valitsijoita, jotka ihan aidosti miettivät, ketä äänestäisivät. Heidän kannaltaan on erittäin valitettavaa, että YLE:n ohjelmajohto on erehtynyt juontajavalinnassaan noin perusteellisesti. YLE on sentään julkisen palvelun laitos, jonka kanavien pitäisi auttaa näitä valintojaan miettiviä suomalaisia. Mutapainia varten on aivan toiset mediat.

Leikkimielinen pressagallup

Teimme yhdessä Helenan kanssa tämmöisen leikkimielisen pressagallupin. Ikävä kyllä ihan kaikki ehdokkaat eivät mahtuneet mukaan. Olisivat kyllä mahtuneet, jos olisimme tarpeeksi kauan rypistäneet otsaamme, mutta emme pitäneet sitä tarpeelliseksi, koska näitä ehdokkaita on muutenkin liikaa.

Jos Bjarne Kallisin, Arto Lahden, Henrik Laxin ja Timo Soinin  kannattajat ovat kovasti vihaisia, ilmoittakaa siitä kommenteissa. Tarkoitus ei ollut loukata ketään vaan saada jotain järkeä tähän asiaan.

Tässä itse äänestyskuponki:

Heidi Hautala Tarja Halonen Sauli Niinistö Matti Vanhanen Muu ehdokas Powered by 247Webmaster.com

Lahjatoiveet Latviassa ja Suomessa

Postimees kirjoittaa, että matkapuhelin oli täna vuonna suosituin joululahjatoive Latviassa. Kännykkää toivoi Pukilta "12 prosentia niistä, jotka Latviassa viettävät joulua". Viime vuonna matkapuhelinta toivoi vain viisi prosenttia Latvian asukkaista.

Jostain muualta (en muista mistä) sattui hiljattain silmään uutinen, että 98 prosentilla suomalaisista on jo kännykkä. Tässä pitää kyllä olla joku tilastollinen väärinkäsitys, koska siinä tapauksessa olisi kännykkä melkein niilläkin suomalaisilla, jotka eivät vielä osaa puhua. Mutta matkapuhelimen käyttäjiä on Suomessa paljon; sen voi todeta jokainen, joka kävelee Helsingin kaduilla tai matkustaa julkisilla liikennevälineillä. Ja taskupuhelimeen tietysti puhutaan ahkerasti.

Mitähän kaikki ne kännykkäänsä höpöttävät suomalaiset oikein Korvatunturilta toivoivat? Sitä voisi joku vaikka paremman puutteessa tutkia. Minä kyllä pahoin pelkään, että kännykkää hekin halusivat. Tosin uudempaa mallia, tietenkin.

Lapissa jää käymättä

"Unohtakaa se punapukuinen kaveri", kirjoittaa Zoe Williams Guardianissa. "Lappiin menemiseksi on paljon parempia syitä". Williams on viettänyt kolme päivää Ruotsin Lapissa Jukkasjärven seudulla ja kirjoittaa eksoottisesta kokemuksestaan lehdessä.

Williams kirjoittaa, että Lappiin houkutellaan turisteja Joulupukilla ja koiravaljakoilla. Molemmathan ovat aika keinotekoisia ja ympäristöönsä sopimattomia. Mutta millä sitten Williams likkuu? Mottorikelkalla!

Lapissa en ole käynyt kertaakaan enkä ole mielestäni juuri mitään menettänytkään. Mutta se moottorikelkalla ajaminen on vihonviimeinen syy, minkä takia sinne menisin, jos yleensä menisin. Sillä värkillä olen ajanut kerrran, ja se riitti.

En osaa kaivata kylmää viinaryyppyä jäisestä lasista Jukkasjärven jäähotelissa. En ole menettänyt mitään, kun jäinen poronkäristys on jäänyt syömättä. Jos jotain kaipaisin, ehkä revontulia, mutta kylmyyttä kammoksuvana tyydyn siltä osin mielikuvitukseeni.

Williams toisaalta paleli moottorikelkassa, jotta Guardianissa ilmestyisi siitä kirjoitus. Rohkenen epäillä, olisiko hän kiusannut itseään, jos olisi joutunut tekemään sen omalla rahallaan. Tuskinpa sentään.

Mutta minulla jää Lapissa käymättä, olkoon pimeä talvi tai valoisa kesä. Joka paikkaan ei tarvitse jalkaansa tunkea. Varsinkaan kun ekstreemikokemuksesta voi lukea Guardianista, kotoa poistumatta ja naamaansa palelluttamatta.

Joulukortti

Parhaat ystäväni saivat linkin perinteiseen joulukorttiini sähköpostitse. Muut joutuvat tyytymään tähän linkkiin. Hyvää joulua kuitenkin kaikille!

Yllättävä ydinenergiavetoomus

Sosnovyi Borissa poksahti. Siitä syntyi ns. läheltä piti -tilanne. Räjähdys sattui metallisulattamossa vain muutaman sadan metrin päässä ydinjätteen maanpäällisestä välivarastosta ja ydinreaktorista. Paikallisten viranomaisten mukaan syynä vaaratilanteseen oli huolimattomuus. Turvamääräyksien noudattamista ei pidetty tarpeelliseksi, kuten Venäjällä on tapana.

Yllätyksekseni luin Rohelisesta Väravasta, että koko EU:n alueella on tuon Sosnovyi Borin paukun innoittamana ryhdytty keräämään kansalaisadressia, jossa vaaditaan ydinenergian käytöstä luopumista koko Euroopassa. Tätä en ymmärrä ollenkaan. Minä ainakin nukkuisin yöni huomattavasti paremmin, jos Suomessa käytettäisiin enemmän Olkiluodossa tuotettua ydinvoimaa ja sitä Sosnovyi Borin myllyistä tulevaa mieluummin ei ollenkaan.

Mikä on tänä päivänä reaalinen vaihtoehto ydinvoimalle? Tuuli, aurinko, biokaasut? Ehkä joskus tulevaisuudessa, mutta siihen menee vielä varsin kauan aikaa ennen kuin niistä riittää nykyisen energiantarpeen tyydyttäjiksi. Hiili olisi se reaalinen vaihtoehto, mutta silloin on turha ärhennellä USA:lle Kyoton velvoitteiden laistamisesta, jos itse ryhdymme lisäämään hiilen ja toisten fossiilisten polttoaineiden käyttöä.

Energiansäästöstä on puhuttu paljon. Epäilemättä se on hyvä ja kannatettava asia. Mutta käsi ylös jokainen, joka on valmis vähentämään omaa ja perheensä sähkönkäyttöä! Ja jokainen, joka on valmis luopumaan hyvin maksetusta työpaikastaan globaalisen ilmastonmuutoksen seurauksien minimoimiseksi. Naapurin kulutusta varmaan jokainen pitää turhana, mutta tuskin kukaan omaansa.

Lähivuosina ei ole yksinkertaisesti muuta tapaa vähentää haitallisia päästöjä kuin käyttää ydinvoimaa. Mutta kuten sanottu, mieluummin Olkiluodossa kuin Venäjällä tuotettua. Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku vai mitä se vanha Paasikivi taas sanoikaan?

Pukeilla jäi ryyppy päälle

50 humalaista joulupukkia rellesteli Aucklandissa paikallisessa ostoskeskuksessa lauantaina, kirjoittaa New Zealand Herald. Pukit melusivat, kuseskelivat ja heittelivät vartijoita lasipulloilla. Tempauksen on epäilty olevan osa maailmanlaajuista kaupallisen joulun vastustamista. Pääorganisaattori Alex Dyer kuitenkin kiistää, että asialla olisi mitään tekemistä minkään vakavasti otettavan sanoman kanssa:

"It doesn't mean anything and it's not against anyone. It's just having fun. That's what life's about.

People do Santarchy in other countries, sure, and for them maybe that's their aim, but with us we're just dressing up as Santa and getting drunk. We just like booze."

Paikallinen poliisi on samoilla linjoilla. Vanhempi kersantti Matt Rogers kommentoi:

"It's just a pack of clowns, just a bunch of idiots getting together and taking the opportunity to be relatively anonymous by all wearing the same clothing, making it difficult to identify who's done what."

Joulupukilla tuntuu menevän huonosti. Sveitsissä pukkia kiellettiin hiljattain pedofiliasyytösten pelossa ottamasta lapsia syliinsä. Ehkä pukkiparan olisikin syytä jättää tänä vuonna lahjakierroksensa väliin ja antaa ryypyn jäädä kunnolla päälle? Pukki pitäköön lomaa lämpimällä maalla!

Tutkimus: tupakointikielto vaarantaa lasten terveyttä

Guardian kirjoittaa, että University College Londonin USAssa tehdyn tutkimuksen mukaan tupakointikielto baareissa ja ravintoloissa lisää lasten passiivista tupakointia. Erityisesti pienituloiset lastenvanhemmat viettävät enemmän aikaa kotona ja polttavat siellä, jos heidän tupakoimistaan rajoitetaan kapakoissa.

"The 'displacement' activity of transferring smoking to the home appears to affect poorer families more than the middle-classes. Other tobacco bans, such as those imposed on trains, shopping areas, or workplaces, do not appear to result in children being exposed to more harmful fumes at home."

Tämä sietää ottaa huomioon, kun Suomessakin ryhdytään lainsäädännöllä rajoittamaan tupakointia anniskelupaikoissa. Itse käyn jo nykyisinkin kapakassa äärimmäisen harvoin. Mutta sekin vähä loppuu kokonaan, jos tuopillista juodessa ei saa tempaista savuja. Erityisen hölmöltä tuntuu lakiehdotuksessa oleva säädös, jonka mukaan tupakkakoppiin ei saa ottaa juomaa mukaansa.

Onko työtön tarjoilija ja savulle altistuvat lapset parempi vaihtoehto kuin tupakoivien asiakkaiden ja tarjoiluhenkilökunnan etujen yhteensovittaminen?

Pohjoinen ulottuvuus pikemminkin ilman Venäjää

Arni Alandi kirjoittaa virolaisessa ympäristöportaalissa Roheline Värav Suomen vihreiden puheenjohtajan Tarja Cronbergin puheenvuorosta Lontoossa. Cronberg kritisoi Euroopan Unionin venäjänstrategiaa. Hänen mukaansa EU:n pohjoinen ulottuvuus on Venäjän vähäisen kiinnostuksen takia jäänyt sisällöttömäksi politiikaksi ja tyhjäksi kuoreksi.

Kysymys on siitä, että Venäjän kanssa ei yleensäkään kannata solmia (ei kahden- eikä moninkeskisiä) yleisessanallisia sopimuksia, koska Venäjä ei niitä kuitenkaan täytä. Venäjä toteuttaa käytännössä kaikenlaisista sopimuksista vain ne kohdat, joista sille itselleen on suoranaista hyötyä. Jos Venäjän pitäisi täyttää joku sopimuksessa itselleen ottamansa velvoite, se venyttää asiaa äärimmäisen pitkälle ja yrittää joka askelella puristaa sopimuskumppaneiltaan lisäetuuksia sanansa täyttämisestä.

Sen takia ei voi myöskään muodostua minkäänlaista EU:n pohjoista ulottuvuutta, jos sen pitäisi perustua sopimuksille Venäjän kanssa. Jos sen tavaramerkin alla halutaan saada aikaan jotain konkreettista, tulee pohjoisen ulottuvuuden käsitettä muuttaa tarkoittamaan EU:n pohjoisten jäsenmaiden keskinäistä yhteistyötä. Cronbergin huoli siitä, että pohjoisella ulottuvuudella ei ole EU:n budjetissa rahoitusta eikä omaa paikkaa unionin byrokratiassa, ei ole perusteltu. Alueellisen yhteistyön parantamiseksi ei ole tarpeen paisuttaa EU:n byrokratriaa vaan riittää, kun pohjoisten jäsenmaiden hallitukset ja kansalaisyhteiskunta panostavat siihen. Parhaimmillaan pohjoinen ulottuvuus voisikin olla esimerkiksi Itämeren maiden kansalaisjärjestöjen yhteistoimintaa jonkun konkreettisen ongelman ratkaisemiseksi.

Venäjä pyrkii hoitamaan suhteita jokaisen EU-maan kanssa erikseen. Sen pyrkimyksenä on vesittää EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Valitettavasti se ajoittain onnistuukin tavoitteensa saavuttamisessa. Tästä esimerkkinä olkoon vaikkapa Saksan kanssa suhmuroiminen ympäristölle vaarallisen kaasuputken asentamisessa Itämeren pohjaan.

Kaikenlaiset yleiset ja maailmoja syleilevät EU:n sopimukset Venäjän kanssa ovat vain ja ainoastaan suuri euroelukka, josta blogissaan kirjoitti Punane Hanrahan. EU:n tulee solmia sopimuksia Venäjän kanssa tarkoin määritellyissä ja rajatuissa asioissa, ja sopimusehdot on kirjoitettava yksiselitteisesti ja mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Ja sopimukset on solmitava koko unionin tasolla eikä yksittäisten jäsenmaiden ja Venäjän välillä.

Postimees: ostokielto lisää seksiturismia

Suomessa kaavailtu seksin ostamisen kriminalisointi ajaa Suomen miehiä Tallinnan ilotaloihin, kirjoittaa Postimees. "Meillä on aihetta olettaa, että Suomen lainmuutos voi tiettävässä määrin lisätä sekä tarjontaa että kysyntää Virossa", kommentoi Pohjois-Viron poliisiprefektuurin prostituutionvastaisen yksikön päällikkö Ardo Ranne.

Yli puolet Viron prostituoitujen asiakkaista on ulkomaalaisia. Suurimmat asiakasryhmät ovat suomalaiset ja ruotsalaiset. Ruotsissa voimaanastunut seksin ostokielto lisäsi seksiturismia Ruotsista Viroon. Viron naistutkimus- ja tietokeskus (ENUT) ennustaa seksiturismin räjähdysmäistä kasvua.

Kun tästä asiasta ilmestyivät ensimmäiset uutiset liki kolme vuotta sitten, kirjoitin perusteellisen kommentin, josta en pidä tarpeelliseksi tänä päivänä muuttaa mitään. Poliitikot tekisivät viisaimmin, kun eivät yrittäisi säädellä lailla asioita, jotka eivät ole lailla säädeltävissä. Ja omien roskien kippaaminen naapurin pihalle ei ole kaunista.

Vaaliblogit pikemminkin päiväkirjoja

Katselin presidenttiehdokkaiden kampanjasivuja. Näyttää siltä, että tasavallan korkeimmissa piireissä on kyllä kuultu blogi-ilmiöstä, mutta ei ole oikein ymmärretty, mikä elukka se blogi oikeastaan on.

Sauli Niinistön "blogi" on kyllä hyvin kirjoitettu. Voisi jopa uskoa, että sitä kirjoittaa ehdokas itse eikä joku kampanja-avustajista. Sillä tosin ei ole mitään merkitystä, jos vain avustajan kirjoitukset heijastavat ehdokkaan itsensä ajatuksia.

Postituksia on tasan yksi päivässä. Nissä ei ole kellonaikaa. Jää vaikutelma, että yksi postitus päivässä on pakko vääntää, oli sanottavaa tai ei. Eikä vahingossakaan kahta tai useampaa.

Lukijakommentteja ja träckbackeja ei ole. Pelkääkö työväenpresidentti työväen ääntä? Blogin erottaa päiväkirjasta juuri se, että blogari seurustelee lukijansa kanssa. Päiväkirja on yhdensuuntaista viestintää, blogi taas on vuorovaikutteinen.

Kaikki edelläsanottu pätee myös presidentti Tarja Haloseen. Istuva presidentti tosin ei väitäkään blogaavansa itse. Hänen puolestaan sen tekee kolme kannattajaa: Markku J Jääskeläinen, Hilppa Kimpanpää ja Aleksi Bardy. Kaikilla kolmella on täsmälleen sama konsepti kuin Niinistölläkin. He harrastavat monologia, vaikka bloginpitäminen on dialogia.

Matti Vanhanen on kolmesta kärkiehdokkasta sikäli rehellisin, ettei väitäkään pitävänsä blogia. Hän kutsuu sitä aivan oikein päiväkirjaksi. Muodon ja sisällön puolesta se ei mitenkään eroa kilpailijoiden tuotoksista.

Heidi Hautalalla ja Bjarne Kallisilla on saman kaavan mukaiset syötteet. Hautala tosin on päivittäny kirjaansa viimeksi keväällä. Kallisin sivuille on ympätty niin paljon raskasta grafiikkaa, että niiden lukeminen kysyy koneelta muistia. Minun vanha rautani uhkaa mennä tukkoon, kun samaan aikaan on auki pari muutakin selainikkunaa. Joskus vähemmän on itse asiassa enemmän.

Henrik Lax, Timo Soini ja Arto Lahti eivät liene blogeista kuulletkaan, kun eivät edes yritä sellaista pitää. Muut ovat ehkä kuulleet, mutta eivät oikein oivaltaneet asian syvintä olemusta. Tosin Suomessa poliitikot yleensäkin käsittävät kommunikoinniksi sen, että he puhuvat ja kansalaiset kuuntelevat. Ineternetin aikakausi Suomen politiikassa ei ole vielä alkanut.

Ja noista sitten pitäisi joku valita presidentiksi kuudeksi vuodeksi. Huh huh!

Täydennys:

Hautalalta löytyy sittenkin ihan oikea vaaliblogi. En vaan heti huomannut sitä, kun Hautalan sivuilla ei ole sinne linkkiä. Ensimmäinen pääskynen, näköjään.

YLEkin tyrkyttää Laxia

Tässä vuorostaan YLEn vaalikoneelta saamani presidentttisuositus. Hesarin koneelta saamani tulos oli kahden kärkiehdokkaan osalta sama, Hautala sen sijaan oli kolmantena. YLEn tuloksessa ihmetyttää Kalliksen korkea sijoitus, mistä sitten johtuneekaan.

Kuten ennenkin olen sanonut, vaalikoneet ovat viihdettä. Paljon riippuu kysymyksenasettelusta. YLEn kysymyksiin oli toki helpompi vastata kuin Hesarin.

En ryhdy edes harkitsemaan Laxin äänestämistä, vaikka hän onkin molempien koneiden kärkisuositus. Ainoan äänensä kun sijoittaa mielellään siten, että sillä on tuloksen kannalta jotain merkitystä. Täyte-ehdokkaiden äänestäminen olisi ainoansa hukkaan heittämistä.

Upinniemen sotasalaisuudet

Hesari kirjoittaa itsepäisyyspäivänä, (en taaskaan viitsi panna linkkiä, koska Hesari ahneuksissaan on tehnyt mahdottomaksi kirjoituksiinsa viittaamisen siten, että linkit toimisivat myös jutun siirryttyä arkistoon) että Upinniemen varuskunnan päävartiossa kärsitään homeongelmasta. Itse olin siinä samaisessa päävartiorakennuksessa pariin otteeseen vuonna 1977, jolloin vartiovuorot kiersivät varuskunnan eri yksiköiden välillä. Nythän siellä väijyvät varusmiessotapoliisit. Eihän niitä tiloja silloinkaan viihtyisiksi voinut väittää, mutta homeesta ei sentään puhuttu. Tosin rakennusten homeongelmista tiedettiin tuohon aikaan yleensäkin paljon vähemmän kuin nykyisin.

Tässä asiassa oleellista ei mielestäni kuitenkaan ole itse home. Paljon tärkeämpää on se, miten puolustusvoimat pyrkii asiaan liittyviä seikkoja salaamaan:

"Päävartiossa on majoitettuna sotilaspoliisijoukkue. Sen henkilömäärä kuuluu salassa pidettäviin asioihin. Tiettävästi tehtävissä on kerralla kolmisenkymmentä varusmiestä.  Varusmiesten mukaan heitä on ohjeistettu niin, että homeongelmista ei saa julkisesti puhua. Yhden varusmiehen mukaan asian julkinen käsittely olisi voinut käynnistää esitutkinnan niskoittelusta."

Ensinnäkin joukko-osastojen vahvuudet tuskin ovat sellaisia sotasalaisuuksia, etteikö potentiaalinen vihollinen halutessaan saisi niitä hyvinkin helposti selville. Toiseksi homeongelma sinänsä ei aivan varmasti ole sotasalaisuus. Siitä puhumisen kieltäminen tuntuisi pikemmin halulta välttää negatiivista julkisuutta. Ja semmoinenhan tietysti haisee homeelle.

Toinen sitaatti Hesarilta:

"Suomenlahden meripuolustusalueen komentaja, kommodori Antero Karumaa luonnehtii Upinniemen päävartion toimintaa osaksi sotilassalaisuuden piiriin kuuluvaksi.  "Päävartiosto on rakennettu 1964, ja sen kunto tiedetään. Me olemme käyneet läpi ongelmakohtia ja ne on listattu. Korjaustarve selvitetään yhdessä Senaatti-kiinteistöjen kanssa. Mittavia korjauksia päävartioston rakennukseen tuskin tämän vuosikymmenen aikana tulee. Meidän pitää huolehtia siitä, että korjauskulut pysyvät sovituissa raameissa."

Siihen aikaan, kun minä väijyin Upinniemessä, oli vartio-osastolla kolme tehtävää. Parivartio kiersi varastoalueilla, yksi äijä seisoi rynkky selässä sataman portilla ja yksi paimensi putkaan pantuja varusmiestovereita. Tämä kaikki tapahtui väijyputken pituudesta riippuen joko kolmessa tai neljässä vuorossa. Tuosta tuon osaston vahvuudenkin voi halutessaan kuka tahansa laskea, kun vielä muistaa lisätä siihen lähetin, vaihdonjohtajan ja vartiopäällikön apulaisineen.

Jos nyt joku suunnittelee hyökkäystä Upinniemeen, ei päävartion seinien ja lattiarakenteiden kunto liene hyökkäyksen onnistumisen kannalta lainkaan tärkeä tieto. Kasarmirakennuksetkaan eivät ole ihan uusia. Minun aikanani jonkun verran varusmiehiä oli majoitettuna jopa venäläisten jälkeensä jättämissä kasarmeissa, joita sentään tietääkseni enää ei käytetä majoitustiloina. Mutta korjattavaa varmaan olisi niissäkin kasarmeissa, joissa itse kahdeksan kuukautta (miinus lomat) vietin.

Koko tuosta jutusta jää vähän sellainen kuva, että sotasalaisuutta käytetään tässä mukavana tekosyynä, jonka varjolla voi kieltäytyä puhumasta ikävästä asiasta. Suukapulan paneminen varusmiehille hipoo jo kansalaisoikeuksien rajoittamista ellei sitä suorastaan olekin. Tuleekohan minulle nyt syyte palvelusalaisuuden rikkomisesta, kun tulin paljastaneeksi 28 vuotta vanhoja "sotasalaisuuksia"? 

Pilkkihalli ennen hiihtoputkea

Hesari kirjoittaa, (en viitsi panna linkkiä, kun uutisen lukeminen myöhemmin edellyttäisi lukuajan ostoa) että Sipooseen on suunnitteilla kilometrin pituinen hiihtoputki. Vantaalle sellaista taas on oltu puuhaamassa jo aikaisemmin. Ihan kaistapäistä touhua!

Pääkaupunkiseudulle ei tarvita yhtään hiihto- eikä muutakaan hukkaputkea, ennen kuin täällä on kunnollinen, ympärivuotinen pilkkihalli. Samassa hallissa voisi sitten olla myös avantouintiallas. Hjalliksen halli sopisi tähän tarkoitukseen oikein hyvin nyt kun Hjallis joutuu ehkä pian erottamaan koko joukkueensa. Valmentajien vaihtaminenhan ei oikein ole tuottanut tarkoitettua tulosta. Siten halli voidaan mainiosti muutta pilkki- ja avantouintihalliksi. Avantouinnin vaatima saunahan siellä jo on, ja baareissakin kuulemma pilkitään viimeistään toisella erätauolla.