Entries "July 2005":

Sunday, 31. heinäkuuta 2005

Miljonäärin murheet

Ilta-Sanomat kirjoittaa tänään, että monimiljonääri Peter Nygård on ostanut Boeing Super 727-100 -lentokoneen, johon on tarkoitus rakentaa 71 tuuman valkokankaalla varustettu elokuvateatteri ja suomalainen sauna. Nygård kertoo IS:lle, että hänellä ei ole aikaa viettää tuntikausia lentokentillä turvatarkastuksissa. Työskenteleminenkin sujuu vaivatta mannertenvälisten lentojen aikana.

On ne murheet miljonääreilläkin. Minun ei sentään tarvitse nousta ilmaan saunaan päästäkseni. Riittää, että ajan hissillä kellarikerrokseen joka torstai-iltana kello 21. Kukapa sitä miljonääriksi haluaisikaan, jos elämä on noinkin työlästä!

Monday, 25. heinäkuuta 2005

Tele2 ja tietosuoja

Tele2:den prepaid-liittymä on hintansa ja monipuolisten ominaisuuksiensa puolesta osoittautunut ylivoimaisesti paremmaksi kuin muut Suomessa markkinoitavat vastaavat tuotteet. Se on muun muassa ainoa prepaid-liittymä Suomessa, joka mahdollistaa roaming-käytön ulkomailla. Kun puheluhinnat vielä ovat kilpailijoita edullisemmat, yritin runsas viikko sitten ostaa liittymän Internetin kautta. Muuallahan sitä ei myydäkään.

Rekisteröityminen sujui aluksi mainiosti. Jopa haluamani puhelinnumerokin olisi ollut vapaana ja saatavilla. Mutta sitten tuli ylivoimainen este.

Syötin hiukan epäröiden henkilötunnukseni. Se ei kylläkään mielestäni kuulu asioihin, jotka prepaid-liittymän myyjän tulee tietää asiakkaistaan. Mutta koska liittymää ei näyttänyt olevan mahdollista muuten saada, panin nuo maagiset numerot pitkin hampain likoon.

Asia muuttui heti hullummaksi. Ensin ilmoitettiin, että henkilötunnuksen tarkastaminen ei onnistunut! Sitten kerrottiin, että SIM-kortti lähetettäisiin Väestörekisterikeskuksessa olevaan osoitteeseen ja minun vastuullani olisi, että siellä on oikea osoitetieto. Tele2 näytti siis ottaneen itselleen poliisin tehtävät. Vaikka rekisteritietojen päivittäminen Suomessa toki on pakollista, on lain noudattamisen valvominen sentään tähän saakka kuulunut viranomaisille eikä yksityiselle sektorille.

Minulla on Väestörekisterissä tietojen luovuttamiskielto. Se on vuosien varrella osoittautunut erittäin käytännölliseksi. Postiluukun kautta tulee huomattavasti vähemmän osoitteellista roskapostia kuin ennen kieltoa.

Jätin liittymän hankinnan sikseen, koska Tele2 ei tulisi saamaan osoitetietoani sieltä, mistä sitä etsii. Itse olisin kyllä ollut valmis kertomaan heille osoitteeni. Lähetinkin Tele2:den nettisivujen kautta kyselyn, josko he suostuisivat lähettämään minulle SIM-kortin itse ilmoittamaani osoitteeseen (jota rekisteröityessä ei edes kysytä). Minun tapauksesani se sitä paitsi olisi ollut sama kuin väestörekisterissä oleva, pyysin ainoastaan Tele2:hta luottamaan omaan sanaani asiassa.

Vastaus tuli tänään, yhdeksän ja puoli vuorokautta kysymykseni lähettämisestä:

"Hyvä Markus Larkovirta,

Valitettavasti SIM-kortti lähetetään vain väestörekisterissä olevaan osoitteeseen."

Tuon tiedon lisäksi minulle välitettin sitaatti palvelun käyttöehdoista. Siellä sanotaan, että SIM-kortti toimitetaan asiakkaalle postitse "tämän rekisteröidyllä postiosoitteella". Jostain käsittämättömästä syystä minulle myös kerrottiin velvollisuudestani vastata siitä, että "toimituksen tapahtuessa palvelun edellyttämät laitteistot ovat toimintakuntoisia" ja että "puutteista johtuva toimituksen viivästyminen on asiakkaan vastuulla". SIM-kortin lähettäminen siis voi viivästyä, jos kännykkäni on rikki? Mielenkiintoista!

Tele 2 näyttää ottaneen itselleen tehtäviä, joita sen kilpailijat eivät katso olevansa velvollisia suorittamaan. Mikään voimassa oleva oikeussäädös ei velvoita telepalvelun tarjoajaa tällaiseen poliisityöhön, muutenhan kaikki muut prepaid-palvelua tarjoavat operaattorit rikkoisivat lakia ja joutuisivat joko muuttamaan sääntöjään tai lopettamaan prepaid-toimintansa.

Tosiasiassa tässä tuntuu olevan kyseessä pyrkimys päästä käsiksi asiakkaiden henkilötietoihin telepalvelun markkinnoinnin varjolla. Ties mihin suoramarkkinointirekisteriin Tele2:den prepaid-asiakkaat tietämättään joutuvat. Tämän luulisi kiinnostavan kuluttaja- ja tietosuojaviranomaisia. Tulen hyvinkin todennäköisesti järjestämään molemmille tilaisuuden ottaa asiaan kantaa.

Tele 2:delle lähettämäni vastaus on luettavissa tässä linkissä.

Monday, 25. heinäkuuta 2005

Vain elokuvissa

Jos haluat tietää 40 asiaa, jotka tapahtuvat ainoastaan elokuvissa klikkaa tähän.

Thursday, 14. heinäkuuta 2005

Roskat pois!

Älä heitä roskia!
Ilta-Sanomat kirjoittaa tänään, että Helsingissä ei saada roskaajia kuriin. Mäyräkoirien kuoret ja pizzalaatikot jäävät piknikkien jäljiltä vetelehtimään puistoihin. Iltiksen mukaan kaupunkikuvan siisteydestä on tullut ongelma "juuri, kun kaupungin pitäisi valmistautua näyttämään parhaat puolensa yleisurheilun MM-kisavieraille".

IS:n mukaan kaupunkikuva-arkkitehti Marja Uusitalo sanoo, että "tällaista ei ole ennen nähty". Onkohan Uusitalo kulkenut kaupungilla laput silmillään, kun ei ole aikaisemmin roskaamista havainnut. Minä ainakin olen ihmetellyt puistojen ja erityisesti kevyen liikenteen väylien siivottomuutta jo vuosikausia.

Todennäköisesti kenkä puristaakin juuri MM-kisoista. Halutaan vieraskoreuden vuoksi näyttää kisojen aikana vähän siistimmiltä kuin arkioloissa ollaan. Kuskataankohan bultsaritkin taas kisojen ajaksi pakkoevakkoon kuten aikaisemmin on tehty, kun stadiin on odotettu ulkomaisia vieraita?

Pääsyyllisiä siivotoomuuteen ovat tietysti piittaamattomat kaupunkilaiset. Kulttuurisemmissa yhteiskunnissa ei tarvitse joka asiasta erikseen säätää lakia. Ihmiset tietävät muutenkin, mikä sopii sivistyneen käyttäytymisen raameihin.

Myös kaupungin viranomaisilla on syytä vilkaista peilikuvaansa. Roskiksia voisi olla huomataavasti enemmän. Niistä on monin paikoin luovuttu ilmeisesti säästösyistä.

Itse olen varsinkin laitakaupungin kevyen liikenteen väylillä usein kävellyt jopa kilometrejäkin tyhjä tupakka-aski kädessä ennen kuin on löytynyt roskakori, johon sen voisi panna. Ei ole koskaan tullut mieleenikään heittää sitä minnekään matkan varrelle maahan. Valitettavasti kaikki eivät ole ihan yhtä tunnollisia.

On tietenkin hyvä, että kaupungin virkamiehet heräävät edes yleisurheilun MM-kisojen varjolla kauhistelemaan tilannetta. Toivottavasti tässä ei käy samalla tavalla kuin on monta kertaa aikaisemmin käynyt: kisojen aikana paikat putsataan liioitteluun saakka, mutta sen jälkeen jatketaan entiseen malliin. Pelkään pahoin, että juuri tuo tapahtuukin.

Ilmeisesti tästäkin asiasta tarvitaan lakia. Sakot olisi sitten syytä säätää tarpeeksi koviksi, samoin sakottamisoikeus pitäisi antaa poliisin lisäksi jollekin muullekin viranomaiselle. Poliisihan ei tietysti muilta kiireiltään jouda roskaajia jahtaamaan.

Sunday, 10. heinäkuuta 2005

Tavat tunnetuiksi

Viimevuotinen Ruotsin mestari Malmö FF on tiettävästi tehnyt pelaajakauppoja. Ostoslistalla on ei kukaan muu kuin Jari Litmanen. Norjalaislehti Dagbladet julkaisi eilen lyhyen artikkelin otsikolla MFF:n uusi ostos: Litma-kuka?

Otsikkonsa katteeksi lehti on onnistunut puristamaan Malmön valmentajalta Tom Prahlilta lausunnon, jonka mukaan Prahl ei tunne Litmasta. -Ainoa, mitä tiedän, on se, että hän on vakavasti otettava urheilija, Prahl kommentoi.

Dagbladetin mukaan Prahl oli saanut tiedon Litmasen siirtymisestä joukkueeseen kesälomallaan. Ilmeisesti Malmö FF:n johto on paremmin orientoitunut kansainväliseen jalkapalloon kuin valmentaja. Tosin valmentajakaan ei liene aivan eilen jalkapallo-oppejaan ammentanut.

Pienenä vihjeenä Litmaselle voisin ehdottaa viestin lähettämistä uudelle valmentajalle ja miksei vaikkapa Dagbladetin toimitukseenkin: "Nimeni on Jari Litmanen ja tapani tulette tuntemaan".

Ruotsin tupakointikielto vilkastuttaa nuuskamarkkinoita

nuuskaRuotsissa astui heinäkuun alussa voimaan laki, joka kieltää tupakoinnin ravintoloissa, baareissa, pubeissa ja kahviloissa. Sauhuttelukiellon uskotaan lisäävän Ruotsissa ennestäänkin suositun nuuskan kysyntää. Tähän saakka Ruotsin nuuskamarkkinoita suvereenisti hallinnut Swedish Match on saamassa kilpailijan: maailman toiseksi suurin tupakkayhtiö British American ­Tobacco (BAT) on rantautumassa Ruotsin nuuskamarkkinoille, Dagens Nyheter (DN) kirjoittaa tänään.

Swedish Matchilla on hyvä siivu USA:n nuuskamarkkinoista, mutta Ruotsissa sillä on suorastaan 96 prosentin markkinaosuus. BAT on liikevaihdoltaan kymmenen kertaa suurempi, mutta sillä ei ole aikaisempaa kokemusta nuuskasta. -Swedish Matchin hinta on tällä hetkellä liian kallis, vastaa BAT:n Pohjoismaiden toimitusjohtaja Paul Crompton DN:n kysymykseen kaupungilla liikkuvista ostohuhuista.

Cromptonin mukaan Swedish Matchin ostoa on kyllä harkittu ja mahdollisesti harkitaan vielä uudelleenkin. Tällä hetkellä BAT kuitenkin keskittyy opettelemaan nuuskan tekemistä ja myymistä. BAT on runsaan kuukauden ajan markkinoinut Lucky Strike nuuskaa kahdella koemarkkina-alueella: Tukholmassa ja Etelä-Afrikassa.

Ruotsissa on DN:n mukaan maailman vahvin nuuskaperinne. Etelä-Afrikassa mälli on sen sijaan käytännöllisesti katsoen tuntematon. Cromptonin mukaan Lucky Strikea myydään tällä hetkellä noin 100 myyntipisteessä Tukholmassa ja 200:ssa  Etelä-Afrikassa. Vuoden kestävän koemarkkinoinnin päättyessä myyntipisteitä on suunniteltu olevan Tukholmassa 200-400 ja Etelä-Afrikassa runsaat 240.

Tupakointikielto ravintoloissa ja kahviloissa lisää oletettavasti nuuskan kysyntää. Tähän saumaan sopii mainiosti tunnetun savukemerkin lanseeraaminen nuuskan muodossa. Cromptonin mukaan tuotemerkille on tosin käytännöllisempikin syy: Lucky Striken pyöreä logotyyppi sopii parhaiten nuuskarasioihin.

Cromptonilla on selkeät visiot BAT:n tulevaisuudesta Pohjoismaiden nuuskamarkkinoilla. Jos koemarkkinointi onnistuu, tulee BAT todennäköisesti satsaamaan halpanuuskaan Pall Mallin tuotemerkillä. Lisäksi markkinointialuetta on tarkoitus laajentaa muihin Ruotsin kaupunkeihin ja mahdollisesti Norjaan, jossa nuuskan myynti Ruotsin tapaan on sallittu. Muissa EU-maissa se on ollut kielletty jo 13 vuotta.

DN muistuttaa artikkelissaan, että Ruotsin elinkeinoministeri Thomas Östros  vaati juhannuksen alla EU:ta selvittämään, onko nuuskaaminen vähemmän vaarallista kuin savuttaminen. Crompton on tästä mielissään, mutta muistuttaa että kaikki tupakka on haitallista. Hänen mukaansa on mahdollista, että BAT tulevaisuudessa lanseeraisi nykyisiä vähemmän vaarallisen nuuskamerkin, mitä se sitten tarkoittaneekin.

Thursday, 7. heinäkuuta 2005

Paskiaiset eivät voita

Olen käyttänyt suurimman osan tästä päivästä lähettämällä sähköpostia ja muita viestejä Internetin kautta ystävilleni, jotka olisivat saattaneet olla tänään Lontoossa. Heitä on enemmän kuin olisin osannut arvatakaan. Tarvitaan jotain dramaatista ennen kuin huomaa, kuinka tärkeitä muutamat ihmiset ovat.

Suurin osa ystävistäni on ilmoittanut, että kaikki on hyvin. Jotkut olivat sattumalta poissa Lontoosta juuri tänään. Yksi kertoi olevansa työpaikalla lähellä yhtä räjähdyspaikoista. Onnekseen hän kuitenkin tuli tänään tavallista aikaisemmin töihin. Muutamaa en ole vielä tavoittanut. Vaikka olenkin menossa saunaan, en voi tuntea oloani täysin rauhalliseksi ennen kuin viimeinenkin kuittaus on saatu.

Kännykästä ei tällaisessa tilanteessa ole mitään hyötyä. Kaikkien operaattorien verkot tukkeutuivat tänään Lontoossa, kun suuri joukko ihmisiä yritti soittaa läheisilleen. Hyvä, että hätäliikennekin on kyetty hoitamaan tyydyttävästi.

Sähköpostin lisäksi erilaiset yhteisösaitit ovat tänään olleet kuormattuja. Ne ovat osoittautuneet tehokkaaksi tavaksi toisilleen läheisille ihmisille pitää yhteyttä ja välittää tietoa toisisistaan. Yhdellä saitilla tehtiin konkreettinen ehdotus "punaisen linjan" avaamisesta tulevia kriisitilanteita varten. Minulla on sen toteuttamisesta ajatus, mietin sitä tarkemmin kohta saunassa.

Yhdessä asiassa on tänään vallinnut täysi yksimielisyys: terroristeille ei anneta periksi. Kenekään ei pidä muuttaa suunnitelmiaan. Kannattaa toki olla valpaana, mutta pelätä ei saa. Pommipaskiaisten tarkoituksena on nimenomaan levittää pelkoa ja epävarmuutta. Paskiaiset eivät voita, heidän edessään ei taivuta!

Wednesday, 6. heinäkuuta 2005

Uusia lakeja Ruotsissa

Ruotsissa on noin 1.200 voimassaolevaa lakia ja sen lisäksi noin 2.200 asetusta tai asetuksiin rinnastettavaa viranomaismääräystä. Ruotsissa onkin tapana säädellä kaikkea mahdollista, koska muutoin kansalaisille saattaisi syntyä virheellinen käsitys, että he saavat itse päättää omista asioistaan. Yleensä kaikki, mitä Ruotsissa ei ole kielletty, on sen sijaan pakollista.

Perinteisesti hyvin suuri osa laeista ja muista määräyksistä astuu voimaan heinäkuun alussa. Viime perjantaina astui voimaan 550 oikeussäädöstä, joista 28 oli uusia lakeja ja 27 uusia asetuksia. Loput olivat vanhojen säädösten muutoksia.

Tupakointi on tästä lähtien kielletty kaikissa ravintoloissa, baareissa, pubeissa ja kahviloissa lukuunottamatta niitä, joissa tarjoilu tapahtuu ulkona (esimerkiksi terassit). Laki koskee kaikkia liikkeitä, joissa "elinkeinonomaisesti tarjoillaan ruokaa tai juomaa, ja joissa on mahdollisuus syödä tai juoda paikan päällä". Ruotsalaiset tuntien tuostakin määritelmästä joku löytänee porsaanreiän.

Jos rekisteröidyssä parisuhteessa tai avoliitossa elävän lesboparin toiselle osapuolelle tehdään "avustettu hedelmöitys" (lakitermi keinohedelmöitykselle), ja toinen osapuoli (siis se, jota ei ole hedelmöitetty) antaa toimenpiteeseen suostumuksensa, tulee molemmista lapsen vanhempia täysin oikeuksin ja velvollisuuksin. Edellytyksenä on kuitenkin, että lapsen pitää olla todennäköisesti syntynyt kyseisestä keinohedelmöityksestä. Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, on lakiin tehty oleellinen rajaus.

Laki ei koske avustettua hedelmöitystä, joka on tapahtunut Ruotsin julkisen terveydenhuollon ulkopuolella. Toisin sanoen jos avustettu hedelmöitys on tehty ulkomailla tai suorastaan omin päin Ruotsissa, tulee lapsen isyys entiseen tapaan selvittää Ruotsin lakien mukaisesti. Vanhemmuus voidaan kuitenkin ratkaista adoptiolla, "jos se on lapselle hyödyksi ja muut edellytykset ovat olemassa".

Tässä kohden on syytä erikseen todeta, että missään ei ole säädetty julkisen terveydenhuollon velvollisuudesta järjestää lesbopareille avustettuja hedelmöityksiä. Niinpä tämä onkin tyypillinen ruotsalainen laki. Yksityiskohtaisia säädöksiä on paljon, eikä se takaa kansalaiselle minkäänlaisia yksiselitteisiä oikeuksia.

Rangaistuksia alkoholijuomien luvattomasta myynnistä tai valmistuksesta kiristetään. Tähän saakka viinarötöksistä on rangaistu korkeintaan neljällä vuodella vankeutta, uuden lain mukaan rangaistus on vankeutta vähintään kuusi kuukautta ja enintään kuusi vuotta. Sakoilla ei siis enää pääse.

Alkoholin luvattomasta hallustapidosta voi tästä lähtien saada vankeutta enintään kaksi vuotta. Lisäksi kielletään alkoholijuomien säilyttäminen myymälässä. Kieltoa perustellaan sillä, että halutaan vaikeuttaa laitonta alkoholinmyyntiä esimerkiksi lähimyymälöiden tiskin alta. Niinpä! Eihän sitä tietenkään voi enää laittomasti myydä, kun laki kieltää tuomasta viinaa myyntitilaan.

Kunnille säädetään velvollisuus olla jatkuvasti selvillä koulunsa lopettaneiden (oppivelvollisuuden suorittaneiden) alle 20-vuotiaiden työllistymisestä tai koulutukseen osallistumisesta, jotta olisi mahdollisuus tarjota jokaiselle sopivia henkilökohtaisia toimenpiteitä. Tämä laki ei kuitenkaan koske lukio-opiskelijoita tai lukion suorittaneita. Tässä yhteydessä tietosuojaa rukataan, jotta kunnat saisivat eri viranomaisilta valvontaan tarvitsemansa rekisteritiedot.

TV-maksu on tästä lähtien maksettava myös sellaisesta televisiosta, joka "rakenteensa puolesta ei sovellu maanpäällisten TV-lähetysten vastaanottamiseen". Ruotsin TV lähettää nykyisin myös satellittin kautta. Toisaalta osassa Ruotsin aluetta analogiset TV-lähetykset ovat loppuneet. Olisihan kohtuutonta, jos vanhan analogisen purkin omistaja vapautuisi TV-maksusta pelkästään siitä syystä, että purkki ei enää näytä TV-kuvaa!

Hyvin monia uusia lakeja tai vanhojen muutoksia perustellaan Ruotsissa EU-määräyksillä. EU:n piikkiinhän on tietysti helppo panna omia typeryyksiään. Tässä kerrotut lainmuutokset ovat kuitenkin sellaisia, jotka ruotsalaiset ovat keksineet aivan itse. Ja siinä maassa ei viranomaisten ja poliitikkojen kekseliäisyys lopu. Lakien kiertäminen onkin sitten aivan oma luovuuden lajinsa.

Monday, 4. heinäkuuta 2005

Sveitsikö EU:n jäseneksi?

Maps courtesy of www.theodora.com/maps used with permission.

Sunday, 3. heinäkuuta 2005

Köyhyyttä suohon laulamassa

Etelä-Afrikan entinen presidentti Nelson Mandela esiintyi lyhyesti elilisessä megakonsertissa Gleneaglesissä Skotlannissa. Hän kiitti "maailman köyhien puolesta" tilaisuuden järjestäjiä. Kiittämisessä ei sinänsä ole mitään moitittavaa, mutta kukahan Mandelalle antoi siihen valtuudet? Hän on esimerkiksi rikkaampi kuin minä, mutta minulta ei kysytty mitään.

Minuakin kehotettiin eilen allekirjoittamaan herra Geldofin organisoima nettivetoomus G8-maiden johtajille. En allekirjoittanut. Miksi?


Map courtesy of www.theodora.com/maps used with permission.
Ensiksikin en usko tällaisiin nettivetoomuksiin. En tarkoita ensi sijassa sitä, että niihin voi kuka tahansa kirjoittaa minkä tahansa nimen vaikka kuinka moneen kertaan. Pääasiassa en allekirjoita nettivetoomuksia, - omalla enkä toisten nimillä - koska niitä käytetään lähinnä instrumenttina monimutkaisten asioiden ja asiakokonaisuuksien popularisoimisessa. Niin tässäkin tapauksessa.

Köyhyyden siirtäminen historian romukoppaan kuulostaa valtavan hienolta ajatukselta, mutta sellaisessa muodossa se on pelkkä iskulause, olkoonkin että komea iskulause. Samoin kuulostaa komealta, kun vaaditaan velkojen anteeksiantamista, kehitysavun kaksinkertaistamista ja "oikeudenmukaista kauppaa" Afrikan maille. Kauniita ajatuksia, mutta silti abstrakteja iskulauseita. G8-johtajat eivät ole kiinnostuneita iskulauseista.

Millä ehdoilla kauppaa pitäisi käydä, jotta se olisi Afrikan maille oikeudenmukaista? Mitkä maat kuuluvat niihin, joiden velat olisi annettava anteeksi? Mitkä maat eivät kuulu ja millä perusteella? Pitäisikö kaikkien teollisuusmaiden matemaattisesti kaksinkertaistaa kehitysapunsa vai olisiko huomioitava antavan maan suhteellinen rikkaus ja jaettava taakkaa sen mukaan? Entäs se YK:n suositus kehitysavun nostamisesta 0,7 prosenttin (tai jotain sinne päin) bruttokansantuotteesta?

Tässä on vain osa kysymyksistä, joihin olisi hyvä saada vastaus ennen kuin edes harkitsen herra Geldofin vetoomukseen yhtymistä. G8-johtajatkin ehkä kuuntelisivat herkemmin, jos heille tehtäisiin konkreettisia ehdotuksia eikä esitettäisi yleisiä iskulauseita. Vetoomuksen allekirjoittajien määrää se tosin rankasti vähentäisi, koska konserttikansalaiset eivät viitsisi lukea niin pitkiä muistioita. Toisaalta Geldofin tapauksessa ei ole väliä, onko hänen paperinsa alla 1000 vai 10.000.000 nimeä: Geldoffin persoona takaa sen, että asia saa julkisuutta.

Asian surullinen puoli on siinä, että hyvällekään asialle ei saa nykymaailmassa vastakaikua, jos ei järjestetä kansainvälisiä gigabileitä jonkun supertähden johdolla. Tosin minulla on syytä epäillä, että konsertista nauttineet ja allekirjoituksensa ja ehkä jonkun setelinkin antaneet ihmiset tuntevat hiukan aikaa tehneensä jotain hyvää ja ovat sen johdosta mielissään, mutta unohtavat asian viimeistään syksyyn tai sanotaan vaikkapa jouluun mennessä. Tällaiset vanhat pierut kuten minä, jotka ajattelevat asian sisältöä myös sen jälkeen, kun bailut ovat ohi, ovat sukupuutton kuolemassa. Mitäs me dinosaurukset!

Geldoffin vetoomus ei menettänyt arvostaan grammaakaan sen takia, että sen alta puuttuu minun nimeni. Tästä seuraa, että se ei olisi minun allekirjoittamanani ollut yhtään painavampi kuin ilman allekirjoitustani. Niinpä siis en allekirjoittanut.

Minua ärsyttää tämmöinen asioiden popularisoiminen. Nämä eivät ole ihan niin yksinkertaisia kysymyksiä kuin tuosta vetoomuksesta voisi päätellä. Olisi ollut helppoa allekirjoittaa ja unohtaa sen jälkeen koko juttu. Sen sijaan toivon, että G8-johtajat panisivat hallitustensa asiantuntijat tosissaan töihin miettimään, miten köyhyyttä Afrikassa ja muuallakin voisi lievittää. Ei sitä kyllä pelkästään laulamalla historian suohon upoteta!

Kun esitin eilen näitä ajatuksia ihmisille, (briteille ja amerikkalaisille) jotka pyysivät allekirjoitustani Geldoffin vetoomukseen, minulle vastattiin, että G8-johtajille merkitsee jotain se, jos heidän kansalaisensa ovat niiden joukossa, jotka vaativat tekemään jotain Afrikan hyväksi. Niinhän sitä voisi äkkiseltään luulla. Mutta uskooko joku ihan tosissaan, että George W Bushin tai Silvio Berlusconin äänestäjät välittävät Afrikan köyhyydestä pätkääkään? Minä en usko, mutta minähän olenkin kyyninen vanha pieru.

Muuten, maailman rikkain valtio täyttää huomenna 229 vuotta. Paljon onnea vaan Sam-sedän lapsille! Ehkä sieltä löytyisi vähän setelirahaakin Afrikan köyhyyden helpottamiseksi. Laulaa siellä ainakin osataan.