---

Ruotsi teki ruotsit

Niin se vaan kävi kuten tavallisesti, valitettavasti. Oliko vuoden 1995 Globenin ihme ainutkertainen onnenkantamoinen? Ruotsia vastaan ei arvokisojen finaalissa kerta kaikkiaan tunnuta pärjäävän.

En moiti yhtään Jellonaa, hyvin taisteli. Ne jäähythän tämän ratkaisivat, mutta rehellisyyden nimissä on todettava, että niitä oli molemmilla enemmän kuin tarpeeksi. Ruotsi oli tänään(kin) partakarvan verran parempi. Ja oma osansa oli sillä periruotsalaisella Hannu Hanhen tuurillakin.

Useassa ottelussa on Niittymäki ollut kiistatta Suomen paras pelaaja. Hyvin Niitty-Antero tänäänkin pelasi. Mutta parhaana erottui tällä kertaa silmääni Ville Peltonen. Kerrassaan kelvollinen jellona tuo Luganon maalilinko.

Neljän vuoden kuluttua pelataan olympiafinaali Kanadassa. Pahoin pelkään, että siinä ottelussa ei nähdä eurooppalaisia joukkueita, ei ainakaan kahta. Mutta toivon tietysti erehtyväni. Revanssi siinä matsissa maistuisi makealle.

Kiitokset Jellonalle erinomaisesta lätkäturnauksesta. Hopea voi tuntua pettymykseltä, mutta mitali se on himmeämpikin. Paremmalle ei voi mitään, ja Jellona kaatui luistimet jalassa.

Onpas tiukkaa!

Ajattelin odotella finaalimatsin loppuun saakka ennen kuin ryhdyn bittiavaruutta tuhrimaan, mutta jännitys on juuri nyt toisen erätauon alkaessa niin tiivis, että sitä on ihan pakko purkaa. Tiukkaa on, niinkuin arvoturnauksen finaaliin sopiikin. Nitroja ei ole lääkekaapissa joten koetetaan seurata kolmas erä viileästi, jos se nyt on mahdollista.

Jellona vietti lähes koko toisen erän ensimmäisen puolen jäähypenkillä, josta maaleja ei tunnetusti tehdä. Ruotsi rankaisi kahdesti. Toisen maalin jälkeen pääsi jellonausko hiukan horjahtamaan.  Usko palautui kuitenkin pian, kun Ville Peltonen väkisin tasoitti pelin. Erän lopussa peli kulki ajoittain lähes Globenin malliin.

Molemmat joukkueet ovat selvästi hermostuneita. Tämä näkyy muun muassa hyökkäyspään jäähyinä, joita toisen erän viimeisellä minuutilla otti kumpikin joukkue yhden, lähes peräkkäin. Koukkimiset ja estämiset tämä kanadalaistuomari puhaltaa hyvinkin tarkkaan, välillä ehkä turhankin.

Tässä yhteydessä en voi olla ihmettelemättä, miksi kuvaruudussa näytetään jäähyistä vain ylivoimapelin nettoaikaa. Esimerkiksi neljällä neljää vastaan pelattaessa ei katsoja pysty seuraamaan, milloin ensin rangaistuksen saanut joukkue tulee täysilukuiseksi. SM-liigan televisioinneista tuttuun tyyliin toivoisin kaikkien jäähyjen näyttämistä erikseen. Tämä nettoajan näyttäminen on USA:n peruja. Siellähän keskimääräisen kansalaisen analyyttinen ajattelukyky on jossain määrin rajoitettu: aivojen kapasiteetti ei riitä kahdesta kellosta saatavan datan käsittelyyn.

Kolmannesta erästä tulee taatusti huikea. Pelin voittaa se joukkue, joka malttaa pysyä poissa jäähyaitiosta. Kumpikin on jo näyttänyt ylivoimatehojaan. Ne ovat murskaavat.

Tahdonpuutteesta ei voi kumpaakaan moittia. Sitä tarvitaan aina loppusummeriin saakka. Nyt on vastassa Ruotsi eikä mikään aikaerosta kärsivä ja leveää kaukaloa oudoksuva Kanadan rupusakki. Tarkoitus on ilmeisesti mitä parhain. Toivottavasti ei käy niin kuin tavallisesti!

No niin, kolmas erä alkoi, ja Ruotsi iski heti. Nyt tarvitaan jellonahenkeä, että homma hoidetaan kotiin. Ja minä suuntaan katseeni toiseen ruutuun.

 

Taisetele Jellona!

Finaalin edellä

Ennen sunnuntaista lätkäfinaalia kannattaa palauttaa mieleen, miten Ruotsilla viime kerralla olympialaisissa meni. Ainahan voi toivoa, vaikka Salo ei tällä kertaa olekaan Suomea auttamassa.

Tosisemmin otettava postitus seuraa jälkeenpäin.

Kaupunginjohtajan n.s. blogi

Tarkoitus oli jakaa sekä ruusuja että risuja kaupunginjohtaja Jussi Pajuselle "blogin" käynnistämisestä. Ruusuja ajatuksesta ja hyvästä avauspostituksesta, risuja taas toteutuksesta. Mutta kun suurin osa sanottavaani on jo Helenan postitukseen lisäämässäni kommentissa, luettakoon se sieltä.

Pari pientä lisäystä edellä viitattuun kommenttiini esitän kuitenkin tässä. Koska Pajusen "blogi" on osa kaupungin sivuja, on myös URL niin tolkuttoman pitkä, että sitä yksikään kaupunkilainen tuskin muistaa. Ne, jotka osaavat, tallentavat suosikkeihin tai muutoin kirjamerkiksi.

Ja kun käytössä ei näytä olevan minkäänlaista blogimoottoria, oletan Pajusen tarvitsevan kaupungin ATK-eksperttien apua jokaisen postituksen tekemiseen. Tämä juuri on blogin idea: moottorin avulla postittaminen on niin yksikertaista, että siitä suoriutuu jokainen luku- ja kirjoitustaitoinen ihminen ilman erikoisia tietokonetaitoja. Juuri tästä syystä käytän Pajusen "blogin" ympärillä sitaatteja.

Mutta ylipormestari ansaitsee ehdottomasti kehut hyvästä ajatuksesta. Ja ensimmäinen postitus lupaa mielenkiintoista luettavaa jatkossakin. Nämä muotovirheetkin ehkä korjataan, tai sitten ei.

Pilapiiros kristityistä

Englanninkielisessä blogissani yksi kommentaattori kysyy, kuinka kristityt reagoisivat, jos paavista tai Jeesuksesta julkaistaisiin pilakuvia. Vaikea sanoa, kun en ole kristitty, mutta kokeillaanpa! Paavia ja Jeesusta ei nyt ole saatavilla, mutta kumminkin pilapiirros kristittyjen hengellisestä johtajasta, jollainen kai pappikin on. Mielenkiintoista, alkaako minulle nyt satamaan tappouhkauksia kristityiltä. Mahdollisesta boikotista en ole juurikaan huolissani.

 

Ei yhdenkään uskonnon kannattaja

Kirjoitin jo maanataina kaksikin blogipostitusta Jyllands-Postenin Muhammed-piirroksista, yhden vironkieliseen ja toisen englanninkieliseen blogiini. Kumpikin on hiukan erilainen. Ajattelin, että kumpaankaan ei olisi tarvis enää lisätä mitään. Mutta sitten luin pari muuta kirjoitusta, joista varsinkin toiseen lisätyt kommentit aiheuttivat hiukan sanomista.

Janne viittaa Mitvitin mainiolle kirjoitukselle, johon ei ole oikeastaan mitään lisättävää. Asia on esitetty siinä juuri niinkuin minäkin sen näen. Tosin olisin mielelläni lukenut senkin kirjoituksen ilman niitä kuvia. Mielestäni ne nimittäin eivät ole hauskoja (mikä on tietenkin makuasia), vaikka puolustankin Jyllands-Postenin oikeutta julkaista ne. Mahtoiko muuten Mitvitillä olla niiden julkaisemiseen tekijöiden ja Jyllands-Postenin lupa? Sananvapauden lisäksi kun toisten tekemien teosten uudelleenjulkaisua sääntelee myös tekijänoikeuslainsäädäntö. Se koskee myös teoksen julkaisemista blogissa.

Jotkut Mitvitin kirjoitukseen lisätyt kommentit pohjustivat kysymyksiä. Osa kommentoijista nimittäin tuntuu olevan sitä mieltä, että islamiin kriittisesti suhtautuvien pilakuvien julkaiseminen itsessään ei ole niin paha kuin se, että ne kuvaavat profeetta Muhammedia. Profeetan kuvaaminen on islamin opetusten mukaan tabu, josta syystä kommentoijat paheksuvat kuvien julkaisemista.

Jyllands-Postenin toimittajat eivät (minun tietääkseni) ole muslimeja. Pitäisikö heidän siis luopua kuvien julkaisemisesta, koska Koraani ei sitä hyväksy? Entäpä jos heitä vaadittaisiin luopumaan sianlihasta tai alkoholista, joita niitäkään islam ei hyväksy?

Tanskalaiseen ja eurooppalaiseen kulttuuriin kuuluu sanan- ja lehdistönvapaus. Ei ole ihan oikein vaatia Tanskan lehdistöä luopumaan näistä keskeisistä vapauksista sillä perusteella, että heille vieras uskonto sitä edellyttäisi. Kuten ei olisi oikein vaatia ei-muslimia luopumaan sianlihasta tai alkoholista. Sen sijaan ne kuvat olisivat voineet mainiosti jäädä julkaisematta hyvän maun kriteereillä. Mutta lehdistölä on oikeus myös huonoon makuun ja mauttomiin pilakuviin.

Minä en ole muslimi, juutalainen, kristitty enkä yhdenkään muunkaan uskontokunnan kannattaja. Syön mielelläni sikaa ja otan silloin tällöin mielelläni viinaa ja varsinkin olutta. En toki kutsuisi muslimiksi tietämääni ihmistä syömään, jos aterialla olisi sianlihaa, enkä tarjoaisi uskovaiseksi tietämälleni muslimille alkoholia. Ja aivan samalla lailla edellytän muslimin kunnioittavan oikeuttani juoda ja syödä mitä haluan, kunhan en tee sitä aivan hänen keittiönikkunansa alla. Kuten edellytän kunnioitettavan myös ilmaisuni vapautta.