---

Hupiäänestys päättyi - oikea alkaa

Helenan kanssa järjestämämme leikkimielinen pressaäänestys sulkeutui muutama minuutti sitten. Osanotto oli samaa luokkaa kui ensimmäisellä kierroksella. Nyt kertyi kaksi ääntä enemmän kui kaksi viikkoa sitten.

Ja tulos muodostui tällaiseksi:

Toinen kierros: kumpi presidentiksi?

Sauli Niinistö (51)
Tarja Halonen (50)
Votes: 101

Tasaista on, kovin tasaista. Tässähän tulee mieleen vuoden 1956 presidentinvaalin kolmas kierros Kekkosen ja Fagerholmin välillä. Illalla tiedämme, onko oikea vaali yhtä tiukka. Vaalihuoneistot avautuvat noin kahden ja puolen tunnin kuluttua ja sulkeutuvat klo 20.

Kiitos kaikille osallistuneille ja kaunista vaalipäivää itse kullekin!

Niinistö vai Halonen?

Niinistö vai Halonen? Sauli vai Tarja? Vaihtaako presidenttiä vai olisiko vanhassa sittenkin parempi vara?

Minä en liene suinkaan ainoa, jonka päässä tällaiset ajatukset juuri nyt risteilevät. Kaikissa viime päivinä julkaistuissa mielipidetiedusteluissa on varsin suuri osuus niitä, jotka joko eivät halua tai voi kertoa kantaansa. Veikkaisin, että meitä epävarmoja on satoja tuhansia. Hei, pitäiskö perustaa seuraaviin eduskuntavaaleihin Epäilevien Puolue?

Edellisissä vaaleissa äänestin Tarja Halosta molemmilla kierroksilla. Sillä kertaa vastaehdokkaissa ei ollut ketään, joka olisi yltänyt lähellekään Tarjan tasoa. Ja enimmäkseen olen hänen viranhoitoonsa tyytyväinen. En kuitenkaan täysin. Painotuksissa on eroa.

On selvää, että presidentti yksin ei pysty enää nykyisin päättämään yhtään asiaa, toisin kuin Kekkosen aikana, jolloin puolueet ja niiden johtajat juoksivat vaikka jorpakkoon, kun Tamminiemessä pilli soi. Eniten konkreettista valtaa presidentillä on nimitysasioissa sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. On toki muitakin kysymyksiä, kuten armahdukset, arvomerkit, tittelit ja muu sen kaltainen tilpehööri, mutta nämä ovat tärkeimmät asiakokonaisuudet, joissa presidentin sana painaa. Ja se painaa paljon.

Nimitysasioissa minulla ei ole presidentille huomautettavaa. Suomen Pankin johtajanimitykset ja muutamat muut aiheuttivat aikanaan suurtakin polemiikkia. Minun mielestäni presidentti Halonen käytti itselleen perustuslain mukaan kuuluvaa valtaa ja vieläpä perusteli ratkaisunsa. Ei ole oikein loogista ensin vaatia presidentille valtaoikeuksia ja sitten ryhtyä itkemään, kun hän niitä käyttää. Hän hoitaa sentään virkaansa kansalta saamallaan valtuutuksella.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan en ole täysin tyytyväinen. Toki presidentti ja hallitukset (Lipposen, Jäätteenmäen ja Vanhasen johdolla) ovat onnistuneet pitämään Suomen konfliktien ulkopuolella eikä tänne ole kohdistunut sen suurempaa terrori-iskujen uhkaa kuin EU-maihin keskimäärin. Siitä on annettava tunnustusta. Osa siitä kuuluu myös Niinistölle, joka oli osan Halosen virkakautta tärkeällä postilla hallituksessa. Sekin täytyy pitää mielessä.

Maailma muuttui perusteellisesti vuonna 1991 ja uudestaan vuonna 2001. 15 vuotta sitten päättyi kylmä sota ja siitä poikinut Euroopan kahtiajako. Vuonna 2001 taas maailma heräsi lopullisesti terrorismin uhan olemassaoloon. Koko turvallisuuspolitiikan konsepti ja maailma ympärillämme on totaalisesti muuttunut viimeisten 15 vuoden aikana.

Traditionaalista puolueettomuutta ei enää ole, koska ei ole sitä vastakkainasettelua, jolle klassinen puolueettomuus perustui. Minkä suhteen pitäisi olla puolueeton, kun turvallisuusuhat ovat aivan muualla kuin 1980-luvulla? Suomi tosin ei todellisuudessa ollut lainkaan puolueeton vaan Neuvostoliiton kanssa YYA-sopimuksella liittoutunut. Presidentti Koivisto käytti oikeaan aikaan tilaisuutta hyväksi ilmoittaen, että sopimus on rauennut, koska toista sopimuspuolta ei ole. Tässä oli ajoitus kaiken A ja O: ilmoitus tehtiin juuri ennen kuin Venäjä ehti ilmoittaa olevansa Neuvostoliiton seuraajavaltio.

Kirjoitin erikseen NATOsta kolme viikkoa sitten. Kantani ja sen perustelut löytyvät tästä. Lyhyesti tiivistäen olen sitä mieltä, että Suomen olisi pitänyt liittyä NATOon jo kauan sitten ja viimeistään vuonna 2004, jolloin entiset kommunistimaat ja Neuvostoliiton miehittämät Balttian maat sinne liittyivät.

En tietenkään syytä Tarja Halosta siitä, että näin ei tapahtunut, koska presidentti nyt kerta kaikkiaan ei voi sellaista päätöstä tehdä omin päin. Mutta en ole havainnut, että hän olisi millään lailla ollut siihen suuntaan asioita junailemassakaan. Niinistön tietysti on helppo tässä asiassa ilkeillä, kun on itse viime vuodet ollut Suomesta poissa ja aktiivipolitiikan ulkopuolella. Hän oli sentään pitkäaikainen varapääministeri ja puoluejohtaja, joten aivan viaton ei hänkään ole siihen, että NATO-asiassa on hyssytelty. Ainoastaan presidentti Ahtisaari ilmoitti selkeästi perustellen myönteisen kantansa, mutta teki sen vasta virkakautensa jälkeen. Valitettavasti.

Äänestin ensimmäisellä kierroksella Niinistöä, koska halusin, että tulee toinen kierros. Halusin, että nimenomaan Halonen ja Niinistö molemmat tulisivat ulos kaapeistaan ja kertoisivat avoimesti kantansa tässä tärkeässä NATO-kysymyksessä ja muissakin tärkeissä presidentin toimivaltaan kuuluvissa asioissa. Toisen kierroksen sain, mutta glasnost jäi tulematta.

Uskon, että Suomi liittyy NATOon seuraavien kuuden vuoden kuluessa. Olen melko varma, että seuraava presidentti vaikuttaa aktiivisesti sen päätöksen syntymisen puolesta, olipa hänen nimensä sitten Niinistö tai Halonen. Poliitikot sanoivat vielä vuoden 1991 eduskuntavaalien alla, että EU:hun liittyminen ei ole seuraavalla vaalikaudella ajankohtainen, mutta jäsenyyshakemus jätettiin vuonna 1992.

Valitettavasti tässä NATO-asiassa molemmat ehdokkaat peittävät päänsä pensaaseen samalla tavalla kuin puolueet tekivät EU-kysymyksessä. Ilmeisesti molemmat pelkäävät äänien menettämistä ja pitävät kielensä keskellä suuta. Ja kuitenkin uskon, että älykkäinä ihmisinä molemmat tietävät joutuvansa sen kysymyksen hoitamaan, jos valinta osuu kohdalle.

Niinistö ja Halonen ovat molemmat kansainvälisesti tunnettuja ja tunnustettuja poliitikkoja, joille on siunaantunut luottamusta suurillakin areenoilla. He ovat molemmat juristeja, suunnilleen samaa ikäluokkaa (Halonen 5 vuotta vanhempi). Kumpikin on huippuälykäs eikä kummallakaan ole tunnettuja luurankoja kaapissaan, vaikka erityisesti Halosen kaapinoveen on kovasti kuraa lentänytkin kahden viimeisen viikon aikana. Ei meille kovin huonosti käy, valittiinpa presidentiksi kumpi tahansa.

Niinistön työväenhenkisyyttä en ryhdy tässä yhteydessä kommentoimaan. "Työväen presidentti" oli osaavasti rakennettu imagokampanja, kun taas Halosen mainosleiri puhui "koko kansan presidentistä". Jälkimmäinen jopa herättää assosiaatioita semmoisiin sanoihin kuin kansallinen ja kokoava eli kokoomus. Tuntuvat molemmat vekkulit kalastavan toistensa vesillä, mutta se heille suotakoon!

En minä tiedä, kumpaan luottaisin enemmän. Saisiko antaa puoli ääntä kummallekin? Tai jos jaettaisiin tehtävät niin, että toinen on presidentti Suomessa ja toinen edustaa Suomea täysivaltaisena presidenttinä ulkomailla. No niin, eipä taida mennä läpi. Ei ehditä hyväksyä uutta perustuslakia huomisiltaan mennessä. Jokseenkin tasan vuorokausi olisi aikaa tehdä tärkeä valtiollinen ratkaisu.

Huomisaamuna aukeavat vaalihuoneistot. Helenan kanssa käynnistämämme leikkimielinen mielipidetiedustelu sulkeutuu sitä ennen. Mutta vielä on muutama tunti aikaa kirjauttaa ääni jommalle kummalle. Jos nimittäin jo tiedät, kumpaa äänestät.

Hauska vaalikuva

Näin vaalinalustunnelmiin sopii mainiosti tämä kuva Kokoomuksen vaalimainoksesta vuodelta 1945. Tekijänoikeuksia kunnioittavana kansalaisena en varasta sitä tähän omaan blogiini vaan panen linkin.

Punane Hanrahan välitti vihjeen, kiitos siitä!

Blogeja tulee lisää

En olisi ihan helposti uskonut, että vanha petankkikaverini Tapsa saa aikaiseksi ihan oman blogin, vaikka olen jo pari vuotta häntä kehottanut sellaisen polkaisemaan. Tapsalla riittää sanottavaa, vaikka en läheskään kaikesta ole hänen kanssaan edes likimääräisesti samaa mieltä. Nyt osuin markkinointiponnistuksessani otolliseen saumaan ja Tapsan oikeudenmukaisuudelle pyhennetty blogi näki iltavalaistuksen eilen. Yhden postituksenkin Tapsa on jo ehtinyt tekemään. Lisää ehkä on lupa lähiaikoina odottaa. Panin kirjanmerkkejä sinne mihin tarvis.

Kun jopa vanha ystänävani Tapsakin, joka sentään vielä viime vuonna oli Internetissä lähes analfabeetti, on laajentanut silmärinkiään sähköpostin käytöstä ja arkipäivän tiedonetsinnästä ja muutamasta nettiviihteen muodosta (nettipokeri jms.) blogin julkaisemiseen, on se viimeinen todistus siitä, että blogi ilmiönä on lopullisesti lyönyt itsensä läpi.

Kohta varmaan täytyy ryhtyä etsimään jotain nykyaikaisempaa viestinnän muotoa. Tai miksi oikeastaan pitäisi? Eihän näitä varmaan liikaa tule, kun muistaa valikoida luettavansa.

Mitä useammat ja erilaisemmat ihmiset blogareiksi ryhtyvät, sen moniarvoisempi paikka on Internet. Ja sitä vaikeampaa nettiä on edes teoriassa sensuroida. Meidän herramme virtuaalisessa taimitarhassa on Tapsankin mentävä aukko. Jonka Tapsa varmaan piankin täyttää.

Täysin normaali

You Are 60% Weird

You're so weird, you think you're *totally* normal. Right? But you wig out even the biggest of circus freaks!

Minähän jo sanoin, että olen täysin normaali. Mitä siinä virnuilette? No ihan normaali!!

Media vaikenee mutakampanjasta

Amerikasta tuttu negatiivinen vaalikampanja on rantautunut myös Suomeen. Sähköpostissa ja tekstiviesteinä kulkee pöyristyttäviä väitteitä presidentti Halosen toiminnasta 1970-luvulla. Kun tunsin Tarjan henkilökohtaisesti jo silloin, on tiedossanikin, miten absurdin demagogian kanssa olemme joutuneet kasvotusten. Isänmaan myyminen on viimeinen asia, josta nyt Tarjaa voisi kuvitella oikeutetusti syyttettävän. Ja tätä sanoessani muistutan vielä kerran, että en ole tässä vaiheessa päättänyt, kumpaa toisella kierroksella äänestän.

Minulle tuli sähköpostissa tuntemani Kokoomuksen jäsenen lähettämä kirje. (Journalistin lähdesuojaan viitaten jätän henkilön nimen omaan tietooni.) Sen tulkitsin vielä yksityisajatteluksi, ja siltä pohjalta siihen myös vastasin. Lähetin kopiot vastauksestani kaikille, jotka oli merkitty kirjeen vastaanottajiksi.

Toiseen postilaatikkooni oli välillä ilmestynyt jotain, joka sai minut aavistamaan, että tässä on takana muutakin. Omien kontaktieni kautta saan tiedokseni Niinistön kampanjan tukijoille lähetettävän vaalipostin, kiitos siitä. Siellä oli kannattajia muistutettu kampanjapäällikkö Harri Jaskarin suulla kampanjan pitämisestä asiallisena:

Irtisanoutuminen on toki luonnollista ja odotettua. Samassa herättää tietenkin ihmettelyä, kuinka näinkin laajalla rintamalla kampanjoidaan varsin yhtenevin argumentein sattumalta samaan aikaan ja "täysin spontaanisti". Ilmeisesti tämän joku on kuitenkin organisoinut. En halua spekuloida, kuka se voisi olla.

Tähän blogiinikin on ilmestynyt Halosta raskaasti mollaava kommentti. Sen on allekirjoittanut  "Seppo Lehto pro Sauli Niinistö" Hänen kotisivulinkkinsä viittaa tsetseenien sivuille. Tämä kommentti aiheuttaa minulle monessakin suhteessa eettisen (ja mahdollisesti myös juridisen) ongelman. Kysymys on siitä, pitäisikö minun poistaa se blogistani vai ei.

Periaatteessa olen vapaan Internetin kannattaja, ja kaikenlainen nettisensuuri on mielestäni äärimmäisen vastenmielistä. Meidän on siedettävä myös semmoisia kommentteja, joista emme pidä. Jopa ihan hölmöjä kommentteja. Jokainen toimii niillä edellytyksillä, jotka luonto on korvien väliin suonut.

Toisaalta tämä kommentti on monessakin suhteessa sopivan rajamailla, ellei niitä ylitäkin. Ensinnäkin voi kyseessä olla kansalainen Tarja Halosen kunnian loukkaaminen. Toiseksi tätä voisi pitää spämminäkin, koska siinä aktiivisesti levitetään kontekstiin kuulumatonta linkkiä ja sama kommentti on tietojeni mukaan postitettu useisiin blogeihin ja foorumeihin. Ja kolmanneksi, onko nimen "pro Sauli Niinistö" joku taho virallisesti rekisteröinyt ja jos on, niin kuka?

Jätän kommentin toistaiseksi näkyviin. Jos tietooni tulee painavia seikkoja edellä esitettyihin näkökohtiin ja kysymyksiin liittyen, harkitsen asiaa uudelleen. Kommentti itsessään on vastenmielinen, mutta vastenmielistä olisi minunkin ryhtyä sitä sensuroimaan.

Kaikkein tärkein kysymys tässä mutakampanjassa on kuitenkin se, että media näyttää vaikenevan sen kuoliaaksi. Koska kyseessä on jonkun organisoima kampanja, joka epäilemättä vaikuttaa joidenkin ihmisten äänestyskäyttäytymissen - suuntaan tai toiseen - on se mielestäni selkeästi uutiskynnyksen ylittävä asia. Mutta ainakaan tätä kirjoittaessani en ole havainnut yhdenkään sähköisen median tai lehtien nettisivujen sitä uutisoivan.

Miksi media vaikenee? Ratkeaako ongelma sillä, että teeskennellään, ettei sitä ole lainkaan olemassa? Haloo! Nyt eletään 2000-lukua ja tieto kulkee verkoissa, halusipa päävirtamedia ja poliittinen eliitti tai ei. Uutiset pitää uutisoida, vaikka ne ikäviä olisivatkin.

Toinen kierros - oikeasti ja netissä

Sikäli vaalit menivät ihan mukavasti, että sain sen, mitä halusinkin. Toinen kierros tulee ja siellä ovat Tarja Halonen ja Sauli Niinistö. Tosin tuo Tarjan etumatka taitaa olla saavuttamaton, joten lopputuloksesta ei liene epäselvyyttä. Mutta oleellisinta tässä on se, että jos homma olisi mennyt kerrasta poikki, olisi se ollut keskustelutonta demokratiaa, kun ensimmäisellä kierroksella ei oikeastaan sanottu mitään. Tähän Halonen itsekin vihjaisi epäsuorasti vaalijuhlassaan La Tourissa pitämässään puheessa.

Presidentin mielestä vasta nyt päästään puhumaan niistä asioista, joista hän olisi halunnut puhua jo ansimmäisellä kierroksella. Miksiköhän sitten ei puhunut? Hän on sentään istuva presidentti, joka hakee uutta pestiä. Jos presidentti jostain haluaa puhua, niin suomalaiset kyllä kuuntelevat.

Ensimmäisellä kierroksella Helenan kanssa järjestämämme kysely sai yllättävänkin runsaan osanoton. Niinpä tietenkin uusimme tämän leikkimielisen äänestyksen. Nyt pitäisi valinnan olla helpompi, kun jäljellä on vain kaksi ehdokasta. Äänestää voi rustaamalla pisteen jompaankumpaan reikään tuohon alle. Yksi ääni äänestäjää kohden (myös Vuorilahdessa).

Toinen kierros: kumpi presidentiksi? Sauli Niinistö Tarja Halonen Powered by 247Webmaster.com

Vaalihuoneistot aukeavat - nettiäänestys sulkeutuu

Vaalihuineistojen aukeamiseen on aikaa enää runsaat seitsemän tuntia. Niinpä on aika sulkea Helenan kanssa käynnistämämme leikkimielinen ja täysin epätieteellinen nettiäänestys. Nyt alkaa tositoimi, josta leikki on kaukana.

Osallistuminen äänestykseemme oli yllätävän vilkasta. Yhteensä 99 henkilöä kävi ilmaisemassa mielensä presidenttiehdokkaista. Ja tasaista oli kärkikaksikin, Halosen ja Niinistön välillä. Istuva presidentti oli vain kaksi ääntä päähaastajaa edellä. Muut tulivat kaukana takana. Tältä tulos näyttää:

Kenestä presidentti 2006?

Heidi Hautala (10)
Tarja Halonen (40)
Sauli Niinistö (38)
Matti Vanhanen (5)
Muu ehdokas (6)
Votes: 99

Jos ratkaisua ei synny ensimmäisellä kierroksella, käynnistämme toisen kierroksen nettiäänestyksen maanantaina. Kiitoksemme kaikille osallistuneille

Historiallinen ääni Niinistölle

Kuten jo pariin kertaan olen luvannut, paljastuu nyt salaisuus eli kerron, miten äänestin ja miksi. Oikeastaan olen sen jo tehnytkin. Kirjoitin nimittäin viikonloppuna pitkähkön englanninkielisen selonteon pressavaalien taustasta. Siinä yhteydessä myös perustelin oman äänestyskäyttäytymiseni. Tämänkertainen postitukseni on lyhyt yhteenveto. Jos jotakuta asia tarkemmin kiinnostaa, lukekoon kirjoitukseni Finland elects president.

Ennen tätä kertaa olen elämässäni äänestänyt viisissä presidentinvaaleissa, seitsemissä eduskuntavaaleissa, kahdeksan kertaa kunnallisvaaleissa, kaksi kertaa kouluneuvostovaaleissa (muistaako joku muukin vielä niitä?) ja kolme kertaa Euroopan Parlamentin vaaleissa. Tässä on lueteltu vain lakisääteiset vaalit, joihin olen osallistunut. Lisäksi olen äänestänyt mm. osuuskaupan, ammattiliittojen ja muiden kansalaisjärjestöjen sisäisissä vaaleissa.

Koskaan aikaisemmin en ole äänestänyt yhtäkään Kokoomuksen ehdokasta. Mutta kerta se on ensimmäinenkin kerta. Äänestin sunnuntaina Sauli Niinistöä.

Syyt tähän historialliseen kannanilmaisuun ovat ensi sijassa taktista laatua. En halua, että nämä vaalit ratkaistaan ensimmäisellä kierroksella, koska tähänastisen suorasta kansanvaalista saadun kokemuksen mukaan varsinainen keskustelu asiakysymyksistä käynnistyy vasta siinä vaiheessa, kun kisassa on mukana vain kaksi ehdokasta. Tälläkään kertaa ensimmäisen kierroksen alla ei ole päästy puheissa kirvesvartta pidemmälle.

Jos olisin äänestänyt presidentti Halosta, kuten viime kerralla tein molemmilla kierroksilla, olisin ollut tukemassa keskustelutonta demokratiaa, jollainen ei ole demokratiaa lainkaan. Pääministeri Vanhasta taas en katsonut voivani äänestää, koska kolmesta pääehdokkaasta hänen arvomaailmansa on omastani kaikkein kauimpana. Viittä muuta ehdokasta taas ei kannata äänestää, koska sen vaikutus olisi asiallisesti ottaen sama kuin tyhjän lipun jättäminen.

Nyt on kaksi jännitettävää asiaa: tuleeko toinen kierros ja jos tulee, kumpi sinne Halosen lisäksi pääsee, Niinistö vai Vanhanen. Jos molemmat toiveeni toteutuvat, näemme toisen vaalikierroksen, jossa vastakkain ovat Halonen ja Niinistö. Kumpikaan ei voi pitää ääntäni varmana, vaikka jompikumpi sen loppujen lopuksi tulee saamaan. Kuuntelen tarkoin molempien sanomaa ja langetan ratkaisuni perusteellisen harkinnan jälkeen. Siinä vaiheessa asioista on keskusteltava niiden oikeilla nimillä. Ja molemmilta odotan selkeätä ja perusteltua kannanottoa NATO-kysymyksessä.

Muistutukseksi tähän loppuun vielä, että Helenan kanssa käynnistämämme leikkimielinen pressaäänestys on vielä auki. Tilanne on äärimmäisen tasaväkinen. Johtopaikka on vaihtunut päivittäin. Tätä kirjoitettaessa Niinistö johtaa Halosta yhdellä äänellä, muut tulevat huomattavan kaukana perässä. Jos et vielä ole osallistunut, se käy kätevästi tässä alhaalla:

Kenestä presidentti 2006? Heidi Hautala Tarja Halonen Sauli Niinistö Matti Vanhanen Muu ehdokas Powered by 247Webmaster.com

NATOon mieluummin jo aikaa sitten

Unto Hämäläinen käsittelee blogissaan Ilta-Sanomien "uutisvuotoa", jonka mukaan presidentti Halonen ja hallitus ovat jo keväästä alkaen hissun kissun valmistelleet yhteisharjoituksia NATOn NFR-joukkojen kanssa:

"Kun valtaosa EU-maista kuuluu myös Natoon, on luonnollista, että näiden samoihin aikoihin syntyvän kahden kriisinhallintajoukon kesken syntyy yhteistyötä. Siinä ei ole kummallista – pikemminkin kummallista olisi, jos Natoon kuuluvassa EU-maassa pidettäisiin samaa asiaa ajavat joukot pidettäisiin erillään toinen toisistaan.

Sitä vastoin Suomen kaltaiselle Natoon kuulumattomalle EU-maalle asia ei ole näin yksinkertainen. Jos Suomi lähtee mukaan taas uuteen kriisinhallintayhteistyöhön Naton kanssa, kysymys ei ole vain sotilastekniikasta, vaan se olisi tärkeä poliittinen päätös. Suomi olisi entistä tiiviimmin kytköksissä Natoon, vaikka pysyykin sotilasliiton ulkopuolella."

Hämäläisen blogissa pääkysymys ei ole NATO-yhteistyö sinänsä vaan valtiojohdon kiertely ja kaartelu asiassa. Sauli Niinistökin saa kritiikistä osansa, koska ei ilmeisesti ole taktisista syistä tuonut NATOmielisyyttään riittävän avoimesti esille. Tässä suhteessa niin Halosella, Vanhasella kuin Niinistölläkin on syytä vilkaista peiliin. Asioista ei ole puhuttu niiden oikealla nimellä ja koko kysymystä on kierretty kuin kissa kuumaa puuroa. Ainoana on selkeän kantansa hönkäissyt presidentti Martti Ahtisaari ja hänkin vasta virkakautensa päätyttyä.

Suomi on itse asiassa ollut viimeiset 10-15 vuotta niin lähellä NATOa, että jäsenyydestä meitä erottaa vain se kuuluisa veteen piirretty viiva. Asehankinnat on 1990-luvulta alkaen tehty NATO-yhteensopivasti, jo Hornet-hävittäjistä se sai alkunsa. Rauhanturvaoperaatioihin on osallistuttu myös NATOvetoisissa olosuhteissa Kosovossa, Bosniassa ja Afganistanissa. Joukkojen kokoonpano vastaa lähes yksi yhteen NATOn vastaavaa organisaatiota. Ja niin edelleen.

Kun EU-jäsenyydestä aikanaan väännettiin kättä lausui Paavo Lipponen legendaariset sanansa: "Suomi istuu niissä pöydissä, joissa asioista päätetään." Miksi ei sitten NATO-pöydässä, kun ne NATOn päätökset kuitenkin Suomen armeijan tekemisiin vaikuttavat?

Tuntuu hiukan omituiselta, että entiset Itä-Euroopan kommunistimaat ja jopa Neuvostoliiton miehittämät Baltian maatkin ovat jo NATOssa, mutta Suomi teeskentelee olevansa sen ulkopuolella. Venäjääkö täällä on pelätty? Jos asia tiukaksi menee, niin NATOn sateenvarjon alla olisi itätuuliakin mukavampi haistella.

Presidentinvaaleissa on molemmilla kerroilla suoran kansanvaalin aikana (vuosina 1994 ja 2000) varsinainen keskustelu käynnistynyt vasta toisen kierroksen alla. Silloin ehdokkaiden väliset erot ovat varsinaisesti tulleet esille. Ensimmäisellä kierroksella on peesattu tai hiihdetty perässä, mihin Hämäläisen bloginkin nimi viittaa.

Toivon tosiaankin, että tänä vuonna toteutuisi toinen vaalikierros, jotta tämä asia saataisiin puhuttua perusteelisesti selväksi. Vaikka se nyt IS:n kautta julkisuuteen vuodatettiinkin, en usko, että kuulemme vielä viikon aikana ihan selkeitä kantoja NATOasiassa. Minun kantaani ei tarvitse arvuutella. NATOon olisi pitänyt liittyä jo kauan sitten. Mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan.

Kuten perjantaina kirjoitin, jäi silloin äänestämättä, koska posti sulki ovensa odotettua aikaisemmin. Kun tänään menin ostarille, oli jonoa ulos asti ja takaisin tullessakin melkein ovelle. Niinpä en äänestänyt tänäänkään. Näin ollen vaalisalaisuus säilyy ainakin huomiseen saakka, jolloin yritän uudestaan. Sanooko kolmas kerta toden?

Tunisia sensuroi journalistien nettisivuja

Viron Journalistiliiton sähköpostilistan kautta sain Kansainvälisen Journalistien Federaation (IFJ) lehdistötiedotteen, jonka mukaan Tunisia on estänyt pääsyn IFJ:n nettisivuille. Koska nettisensuuri ja kaikenlainen sananvapauden rajoittaminen on äärimmäisen vastenmielinen ilmiö, julkaisin IFJ:n kirjeen ja lehdistötiedotteen arabiaksi . Tietääkseni pääsyä minun sivuilleni ei ainakaan vielä ole Tunisiassa estetty.

Pyydän kaikkia, joilla on ystäviä ja tuttavia arabimaissa tai jotka muuten haluavat antaa panoksen sananvapauden puolesta Internetissä, levittämään ja panemaan blogeihinsa linkin arabiankieliselle sivulle http://www.writely.com/View.aspx?docid=bacrqzbgh5rb5 Internettiä voi sensuroida osittain, mutta loppujen lopuksi vapaan sanan ja tiedon leviämistä on mahdotonta estää.

Jäi äänestämättä

Tarkoitus oli käydä tänään äänestämässä ennakkoon tasavallan presidentin vaalin ensimmäisellä kierroksella. Aioin myös sen tehtyäni raottaa tällä palstalla vaalisalaisuuden verhoa ja perustella menettelyni. Äänestäminen jäi kuitenkin postin pihtailun takia pelkäksi aikeeksi. Siksi jää ratkaisunikin salaisuudeksi siihen saakka, kun asia on virallisesti äänestyslippuun piirretty.

Iltapäivällä kuulin, että Kontulan postissa jonotettiin äänestämään pääsyä ulos saakka. Siitä syystä päätin lykätä omaa asiointiani hiljaisempiin iltatunteihin. Muistinvaraisesti arvelin postin olevan auki iltakahdeksaan saakka. Muistini ei kuitenkaan ulottunut niin pitkälle, että huomenna on virallisesti pyhäpäivä ja tänään tietenkin pyhäpäivän aatto.

Ilmeisesti posti on niin köyhä, että sillä ei ole varaa maksaa edes vaalivirkailijoille kahden tunnin pyhätyökorvausta. Niinpä Kontulan posti suljettiin tänään klo 18. Minä olin suljettua ovea nykimässä klo 18.10. Tietysti ihan oma syyni; jos olisin tarkastanut asian netistä, olisi Kontulankin postin poikkeava aukioloaika ollut luettavissa tästä.

Huvittavaksi asian muuttaa se, että toissapäivänä Tarja Halosen kampanjapäällikkö ja hoviblogari Markku Jääskeläinen joutui blogissaan pyytämään anteeksi epäonnistunutta sutkaustaan. Oli nimittäin kehottanut äänestämään Halosta, jotta säästettäisiin budjetissa toista vaalikierrosta varten varatut seitsemän miljoonaa euroa. Ja Jääskeläinen siis joutui pahoittelemaan sanomisiaan sekä myöntämään, että demokratiassa ei saa laskea kustannuksia.

Mutta postissa näköjään vaan lasketaan. Ehkä nyt sentään posti olisi nekin pyhäkorvaukset saanut isännältään valtiolta laskutetuksi. Joka tapauksessa hiukan huono maku tuosta epäonnistuneesta äänestysreissusta jäi. Kontulan ostarin kauppiailla oli sentään varaa pitää oviaan auki yhdeksään saakka, joten ihan tyhjin käsin ei tarvinnut kotiin tulla.

Huomenna äänestäminen ei onnistu yhtään missään (mikä on kyllä ihmeellistä, olkoon miten pyhä tahansa). Sen sijaan lauantaina ja sunnuntaina pääsee edes muutaman tunnin aikana yrittämään tunkea jalkaansa oven väliin. Katsotaan miten käy. Ehkä se suuri salaisuuskin vielä paljastuu tämän viikonlopun aikana.

Vanha kännykkä ruokapankkiin

Kanadalaiset uusivat matkapuhelimensa keskimäärin puolentoista vuoden välein. Käytöstä poistuu siten miljoonia kännyköitä vuodessa. Kanadalaiset eivät anna niitä lapsille leluiksi vaan lahjoittavat ruokapankkiin. Kanadan yleisradioyhtiö CBC kertoo, että käytettyjen kännyköiden myynnistä on saatu 300.000 Kanadan dollaria eli noin 218.400 euroa puhdasta voittoa kulujen jälkeen paikallisten ruokapankkien tukemiseksi. Puhelimet eivät kuormita kaatopaikkoja vaan päätyvät uusiokäyttöön, niiden käsittely ja myyminen työllistää ihmisiä ja moni nälkäinen saa syödäkseen. Puhelimien lisäksi kierrätetään kirjoittimien mustepatruunoita.

Think-foodin mukaan kaupoissa, virastoissa ja muualla julkisissa rakennuksissa oleviin kierrätyslaatikoihin on tähän mennessä jätetty 53.400 puhelinta ja 264.570 mustepatruunaa. Ne ovat muuntautuneet 68.000 ruokakiloksi.

Kuinkahan usein suomalaiset vaihtavat kännykkänsä uudempaan? Täällä puhelimeen höpöttäjiä on suhteessa väkilukuun enemmän kuin Kanadassa. Ja kuka ottaisi kierrätyksen tehtäväkseen?

MTV 3:n outo vaalikone

Tuli testattua joukon jatkoksi MTV 3:nkin vaalikone. Se poikkesi ulkoasultaan ja rakenteeltaan kilpailijoistaan YLE:n ja Hesarin koneista, mutta ei suinkaan edukseen. Tulos meni kaikilla kolmella suunnilleen yhtä paljon pieleen.

Minuun tämä graafinen käyttöliittymä ei ollenkaan n.s. kolahtanut. Se haittasi kysymyksiin keskittymistä. Kilpailijoiden perinteinen tyyli on parempi, koska se keskittyy oleellisimpaan eli kysymyksiin ja vastauksiin. Nyt sen sijaan huomio kiinnittyi hiiren liikuttamiseen. Erittäin sekaiseksi asia meni, jos yritti verrata omia vastauksia kandidaattien antamiin. Pisteet peittivät välillä toisiaan, mutta ei välttämättä saman kysymyksen kohdalla. Siitä vertailusta ei pirukaan ota selvää. Onneksi en sentään ole punavihersokea, siinä sitä ihmettelemistä vasta olisi ollut.

Ainahan vaalikoneiden kysymyksistä toki rutistaan, että ne ovat väärin asetettuja tai muuten hölmöjä. Mutta tämä kysely saa kyllä erikoispalkinnon harvinaisen asiattomista hömppäkysymyksistään. Vapaa-ajanharrastusten utelemisen olisi voinut jättää väliin, kun ei sitä kerta kaikkiaan voi tehdä niin, että kaikki pystyisivät niihin kysymyksiin vastaamaan. Eikö esimerkiksi Internetille todellakaan keksitty muuta käyttöä kuin chattaaminen? Ja mitä hittoa formulat ja jääkiekko tähän kuuluvat?

Ja sitten tuloksiin. Onneksi sentään ne sai sähköpostissa ihan tavallisena tekstinä eikä esimerkiksi Gaussin käyränä. Tässä nämä ovat ja ihan yhtä paljon pielessä kuin muidenkin koneiden antamat vihjeet:

1. Henrik Lax (nro 6) - 69.41 %
2. Sauli Niinistö (nro 3) - 61.90 %
3. Heidi Hautala (nro 5) - 61.37 %
4. Tarja Halonen (nro 9) - 61.17 %
5. Bjarne Kallis (nro 2) - 60.73 %
6. Timo Soini (nro 4) - 59.78 %
7. Matti Vanhanen (nro 7) - 59.67 %
8. Arto Lahti (nro 8) - 59.24 %

YLE:n koneen tulos

Hesarin tulos

Blondivitsi

Juu, en minäkään tavallisesti tykkää blondivitseistä, mutta tämä on todella hillittömän hauska.