Kuten jo pariin kertaan olen luvannut, paljastuu nyt salaisuus eli kerron, miten äänestin ja miksi. Oikeastaan olen sen jo tehnytkin. Kirjoitin nimittäin viikonloppuna pitkähkön englanninkielisen selonteon pressavaalien taustasta. Siinä yhteydessä myös perustelin oman äänestyskäyttäytymiseni. Tämänkertainen postitukseni on lyhyt yhteenveto. Jos jotakuta asia tarkemmin kiinnostaa, lukekoon kirjoitukseni Finland elects president.
Ennen tätä kertaa olen elämässäni äänestänyt viisissä presidentinvaaleissa, seitsemissä eduskuntavaaleissa, kahdeksan kertaa kunnallisvaaleissa, kaksi kertaa kouluneuvostovaaleissa (muistaako joku muukin vielä niitä?) ja kolme kertaa Euroopan Parlamentin vaaleissa. Tässä on lueteltu vain lakisääteiset vaalit, joihin olen osallistunut. Lisäksi olen äänestänyt mm. osuuskaupan, ammattiliittojen ja muiden kansalaisjärjestöjen sisäisissä vaaleissa.
Koskaan aikaisemmin en ole äänestänyt yhtäkään Kokoomuksen ehdokasta. Mutta kerta se on ensimmäinenkin kerta. Äänestin sunnuntaina Sauli Niinistöä.
Syyt tähän historialliseen kannanilmaisuun ovat ensi sijassa taktista laatua. En halua, että nämä vaalit ratkaistaan ensimmäisellä kierroksella, koska tähänastisen suorasta kansanvaalista saadun kokemuksen mukaan varsinainen keskustelu asiakysymyksistä käynnistyy vasta siinä vaiheessa, kun kisassa on mukana vain kaksi ehdokasta. Tälläkään kertaa ensimmäisen kierroksen alla ei ole päästy puheissa kirvesvartta pidemmälle.
Jos olisin äänestänyt presidentti Halosta, kuten viime kerralla tein molemmilla kierroksilla, olisin ollut tukemassa keskustelutonta demokratiaa, jollainen ei ole demokratiaa lainkaan. Pääministeri Vanhasta taas en katsonut voivani äänestää, koska kolmesta pääehdokkaasta hänen arvomaailmansa on omastani kaikkein kauimpana. Viittä muuta ehdokasta taas ei kannata äänestää, koska sen vaikutus olisi asiallisesti ottaen sama kuin tyhjän lipun jättäminen.
Nyt on kaksi jännitettävää asiaa: tuleeko toinen kierros ja jos tulee, kumpi sinne Halosen lisäksi pääsee, Niinistö vai Vanhanen. Jos molemmat toiveeni toteutuvat, näemme toisen vaalikierroksen, jossa vastakkain ovat Halonen ja Niinistö. Kumpikaan ei voi pitää ääntäni varmana, vaikka jompikumpi sen loppujen lopuksi tulee saamaan. Kuuntelen tarkoin molempien sanomaa ja langetan ratkaisuni perusteellisen harkinnan jälkeen. Siinä vaiheessa asioista on keskusteltava niiden oikeilla nimillä. Ja molemmilta odotan selkeätä ja perusteltua kannanottoa NATO-kysymyksessä.
Muistutukseksi tähän loppuun vielä, että Helenan kanssa käynnistämämme leikkimielinen pressaäänestys on vielä auki. Tilanne on äärimmäisen tasaväkinen. Johtopaikka on vaihtunut päivittäin. Tätä kirjoitettaessa Niinistö johtaa Halosta yhdellä äänellä, muut tulevat huomattavan kaukana perässä. Jos et vielä ole osallistunut, se käy kätevästi tässä alhaalla:
|
For all categories
