Send entry via E-mail
 
To:
From:
 Send me a copy.
Text:
  Media vaikenee mutakampanjasta

Amerikasta tuttu negatiivinen vaalikampanja on rantautunut myös Suomeen. Sähköpostissa ja tekstiviesteinä kulkee pöyristyttäviä väitteitä presidentti Halosen toiminnasta 1970-luvulla. Kun tunsin Tarjan henkilökohtaisesti jo silloin, on tiedossanikin, miten absurdin demagogian kanssa olemme joutuneet kasvotusten. Isänmaan myyminen on viimeinen asia, josta nyt Tarjaa voisi kuvitella oikeutetusti syyttettävän. Ja tätä sanoessani muistutan vielä kerran, että en ole tässä vaiheessa päättänyt, kumpaa toisella kierroksella äänestän.

Minulle tuli sähköpostissa tuntemani Kokoomuksen jäsenen lähettämä kirje. (Journalistin lähdesuojaan viitaten jätän henkilön nimen omaan tietooni.) Sen tulkitsin vielä yksityisajatteluksi, ja siltä pohjalta siihen myös vastasin. Lähetin kopiot vastauksestani kaikille, jotka oli merkitty kirjeen vastaanottajiksi.

Toiseen postilaatikkooni oli välillä ilmestynyt jotain, joka sai minut aavistamaan, että tässä on takana muutakin. Omien kontaktieni kautta saan tiedokseni Niinistön kampanjan tukijoille lähetettävän vaalipostin, kiitos siitä. Siellä oli kannattajia muistutettu kampanjapäällikkö Harri Jaskarin suulla kampanjan pitämisestä asiallisena:

Pitkin Suomea kiertää parhaillaan tekstiviestikampanja, jossa kerrotaan
perättömyyksiä Tarja Halosen vappupuheista. Viestissä olevat tiedot eivät pidä
paikkaansa. Niinistön kampanjalla ei ole mitään tekemistä viestin kanssa ja
pyydän, että viestiä ei välitetä eteenpäin.
Netissä on myös joitakin Tarja Halosta mollaavia verkkosivuja. Ne eivät kuulu
Niinistön kampanjaan. Kampanjan ainoat verkkosivut ovat osoitteessa
www.niinisto.net.
Kamppailua on käyty tähän saakka puolin ja toisin kunniallisesti, sama linja
jatkuu loppuun saakka.
Terveisin
Harri Jaskari
Kampanjapäällikkö

Irtisanoutuminen on toki luonnollista ja odotettua. Samassa herättää tietenkin ihmettelyä, kuinka näinkin laajalla rintamalla kampanjoidaan varsin yhtenevin argumentein sattumalta samaan aikaan ja "täysin spontaanisti". Ilmeisesti tämän joku on kuitenkin organisoinut. En halua spekuloida, kuka se voisi olla.

Tähän blogiinikin on ilmestynyt Halosta raskaasti mollaava kommentti. Sen on allekirjoittanut  "Seppo Lehto pro Sauli Niinistö" Hänen kotisivulinkkinsä viittaa tsetseenien sivuille. Tämä kommentti aiheuttaa minulle monessakin suhteessa eettisen (ja mahdollisesti myös juridisen) ongelman. Kysymys on siitä, pitäisikö minun poistaa se blogistani vai ei.

Periaatteessa olen vapaan Internetin kannattaja, ja kaikenlainen nettisensuuri on mielestäni äärimmäisen vastenmielistä. Meidän on siedettävä myös semmoisia kommentteja, joista emme pidä. Jopa ihan hölmöjä kommentteja. Jokainen toimii niillä edellytyksillä, jotka luonto on korvien väliin suonut.

Toisaalta tämä kommentti on monessakin suhteessa sopivan rajamailla, ellei niitä ylitäkin. Ensinnäkin voi kyseessä olla kansalainen Tarja Halosen kunnian loukkaaminen. Toiseksi tätä voisi pitää spämminäkin, koska siinä aktiivisesti levitetään kontekstiin kuulumatonta linkkiä ja sama kommentti on tietojeni mukaan postitettu useisiin blogeihin ja foorumeihin. Ja kolmanneksi, onko nimen "pro Sauli Niinistö" joku taho virallisesti rekisteröinyt ja jos on, niin kuka?

Jätän kommentin toistaiseksi näkyviin. Jos tietooni tulee painavia seikkoja edellä esitettyihin näkökohtiin ja kysymyksiin liittyen, harkitsen asiaa uudelleen. Kommentti itsessään on vastenmielinen, mutta vastenmielistä olisi minunkin ryhtyä sitä sensuroimaan.

Kaikkein tärkein kysymys tässä mutakampanjassa on kuitenkin se, että media näyttää vaikenevan sen kuoliaaksi. Koska kyseessä on jonkun organisoima kampanja, joka epäilemättä vaikuttaa joidenkin ihmisten äänestyskäyttäytymissen - suuntaan tai toiseen - on se mielestäni selkeästi uutiskynnyksen ylittävä asia. Mutta ainakaan tätä kirjoittaessani en ole havainnut yhdenkään sähköisen median tai lehtien nettisivujen sitä uutisoivan.

Miksi media vaikenee? Ratkeaako ongelma sillä, että teeskennellään, ettei sitä ole lainkaan olemassa? Haloo! Nyt eletään 2000-lukua ja tieto kulkee verkoissa, halusipa päävirtamedia ja poliittinen eliitti tai ei. Uutiset pitää uutisoida, vaikka ne ikäviä olisivatkin.