Larkon havaintoja

En olisi ihan helposti uskonut, että vanha petankkikaverini Tapsa saa aikaiseksi ihan oman blogin, vaikka olen jo pari vuotta häntä kehottanut sellaisen polkaisemaan. Tapsalla riittää sanottavaa, vaikka en läheskään kaikesta ole hänen kanssaan edes likimääräisesti samaa mieltä. Nyt osuin markkinointiponnistuksessani otolliseen saumaan ja Tapsan oikeudenmukaisuudelle pyhennetty blogi näki iltavalaistuksen eilen. Yhden postituksenkin Tapsa on jo ehtinyt tekemään. Lisää ehkä on lupa lähiaikoina odottaa. Panin kirjanmerkkejä sinne mihin tarvis.

Kun jopa vanha ystänävani Tapsakin, joka sentään vielä viime vuonna oli Internetissä lähes analfabeetti, on laajentanut silmärinkiään sähköpostin käytöstä ja arkipäivän tiedonetsinnästä ja muutamasta nettiviihteen muodosta (nettipokeri jms.) blogin julkaisemiseen, on se viimeinen todistus siitä, että blogi ilmiönä on lopullisesti lyönyt itsensä läpi.

Kohta varmaan täytyy ryhtyä etsimään jotain nykyaikaisempaa viestinnän muotoa. Tai miksi oikeastaan pitäisi? Eihän näitä varmaan liikaa tule, kun muistaa valikoida luettavansa.

Mitä useammat ja erilaisemmat ihmiset blogareiksi ryhtyvät, sen moniarvoisempi paikka on Internet. Ja sitä vaikeampaa nettiä on edes teoriassa sensuroida. Meidän herramme virtuaalisessa taimitarhassa on Tapsankin mentävä aukko. Jonka Tapsa varmaan piankin täyttää.