Larkon havaintoja

Unto Hämäläinen käsittelee blogissaan Ilta-Sanomien "uutisvuotoa", jonka mukaan presidentti Halonen ja hallitus ovat jo keväästä alkaen hissun kissun valmistelleet yhteisharjoituksia NATOn NFR-joukkojen kanssa:

"Kun valtaosa EU-maista kuuluu myös Natoon, on luonnollista, että näiden samoihin aikoihin syntyvän kahden kriisinhallintajoukon kesken syntyy yhteistyötä. Siinä ei ole kummallista – pikemminkin kummallista olisi, jos Natoon kuuluvassa EU-maassa pidettäisiin samaa asiaa ajavat joukot pidettäisiin erillään toinen toisistaan.

Sitä vastoin Suomen kaltaiselle Natoon kuulumattomalle EU-maalle asia ei ole näin yksinkertainen. Jos Suomi lähtee mukaan taas uuteen kriisinhallintayhteistyöhön Naton kanssa, kysymys ei ole vain sotilastekniikasta, vaan se olisi tärkeä poliittinen päätös. Suomi olisi entistä tiiviimmin kytköksissä Natoon, vaikka pysyykin sotilasliiton ulkopuolella."

Hämäläisen blogissa pääkysymys ei ole NATO-yhteistyö sinänsä vaan valtiojohdon kiertely ja kaartelu asiassa. Sauli Niinistökin saa kritiikistä osansa, koska ei ilmeisesti ole taktisista syistä tuonut NATOmielisyyttään riittävän avoimesti esille. Tässä suhteessa niin Halosella, Vanhasella kuin Niinistölläkin on syytä vilkaista peiliin. Asioista ei ole puhuttu niiden oikealla nimellä ja koko kysymystä on kierretty kuin kissa kuumaa puuroa. Ainoana on selkeän kantansa hönkäissyt presidentti Martti Ahtisaari ja hänkin vasta virkakautensa päätyttyä.

Suomi on itse asiassa ollut viimeiset 10-15 vuotta niin lähellä NATOa, että jäsenyydestä meitä erottaa vain se kuuluisa veteen piirretty viiva. Asehankinnat on 1990-luvulta alkaen tehty NATO-yhteensopivasti, jo Hornet-hävittäjistä se sai alkunsa. Rauhanturvaoperaatioihin on osallistuttu myös NATOvetoisissa olosuhteissa Kosovossa, Bosniassa ja Afganistanissa. Joukkojen kokoonpano vastaa lähes yksi yhteen NATOn vastaavaa organisaatiota. Ja niin edelleen.

Kun EU-jäsenyydestä aikanaan väännettiin kättä lausui Paavo Lipponen legendaariset sanansa: "Suomi istuu niissä pöydissä, joissa asioista päätetään." Miksi ei sitten NATO-pöydässä, kun ne NATOn päätökset kuitenkin Suomen armeijan tekemisiin vaikuttavat?

Tuntuu hiukan omituiselta, että entiset Itä-Euroopan kommunistimaat ja jopa Neuvostoliiton miehittämät Baltian maatkin ovat jo NATOssa, mutta Suomi teeskentelee olevansa sen ulkopuolella. Venäjääkö täällä on pelätty? Jos asia tiukaksi menee, niin NATOn sateenvarjon alla olisi itätuuliakin mukavampi haistella.

Presidentinvaaleissa on molemmilla kerroilla suoran kansanvaalin aikana (vuosina 1994 ja 2000) varsinainen keskustelu käynnistynyt vasta toisen kierroksen alla. Silloin ehdokkaiden väliset erot ovat varsinaisesti tulleet esille. Ensimmäisellä kierroksella on peesattu tai hiihdetty perässä, mihin Hämäläisen bloginkin nimi viittaa.

Toivon tosiaankin, että tänä vuonna toteutuisi toinen vaalikierros, jotta tämä asia saataisiin puhuttua perusteelisesti selväksi. Vaikka se nyt IS:n kautta julkisuuteen vuodatettiinkin, en usko, että kuulemme vielä viikon aikana ihan selkeitä kantoja NATOasiassa. Minun kantaani ei tarvitse arvuutella. NATOon olisi pitänyt liittyä jo kauan sitten. Mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan.

Kuten perjantaina kirjoitin, jäi silloin äänestämättä, koska posti sulki ovensa odotettua aikaisemmin. Kun tänään menin ostarille, oli jonoa ulos asti ja takaisin tullessakin melkein ovelle. Niinpä en äänestänyt tänäänkään. Näin ollen vaalisalaisuus säilyy ainakin huomiseen saakka, jolloin yritän uudestaan. Sanooko kolmas kerta toden?