Larkon havaintoja

Etelä-Afrikan entinen presidentti Nelson Mandela esiintyi lyhyesti elilisessä megakonsertissa Gleneaglesissä Skotlannissa. Hän kiitti "maailman köyhien puolesta" tilaisuuden järjestäjiä. Kiittämisessä ei sinänsä ole mitään moitittavaa, mutta kukahan Mandelalle antoi siihen valtuudet? Hän on esimerkiksi rikkaampi kuin minä, mutta minulta ei kysytty mitään.

Minuakin kehotettiin eilen allekirjoittamaan herra Geldofin organisoima nettivetoomus G8-maiden johtajille. En allekirjoittanut. Miksi?

Map courtesy of www.theodora.com/maps used with permission.

Ensiksikin en usko tällaisiin nettivetoomuksiin. En tarkoita ensi sijassa sitä, että niihin voi kuka tahansa kirjoittaa minkä tahansa nimen vaikka kuinka moneen kertaan. Pääasiassa en allekirjoita nettivetoomuksia, - omalla enkä toisten nimillä - koska niitä käytetään lähinnä instrumenttina monimutkaisten asioiden ja asiakokonaisuuksien popularisoimisessa. Niin tässäkin tapauksessa.

Köyhyyden siirtäminen historian romukoppaan kuulostaa valtavan hienolta ajatukselta, mutta sellaisessa muodossa se on pelkkä iskulause, olkoonkin että komea iskulause. Samoin kuulostaa komealta, kun vaaditaan velkojen anteeksiantamista, kehitysavun kaksinkertaistamista ja "oikeudenmukaista kauppaa" Afrikan maille. Kauniita ajatuksia, mutta silti abstrakteja iskulauseita. G8-johtajat eivät ole kiinnostuneita iskulauseista.

Millä ehdoilla kauppaa pitäisi käydä, jotta se olisi Afrikan maille oikeudenmukaista? Mitkä maat kuuluvat niihin, joiden velat olisi annettava anteeksi? Mitkä maat eivät kuulu ja millä perusteella? Pitäisikö kaikkien teollisuusmaiden matemaattisesti kaksinkertaistaa kehitysapunsa vai olisiko huomioitava antavan maan suhteellinen rikkaus ja jaettava taakkaa sen mukaan? Entäs se YK:n suositus kehitysavun nostamisesta 0,7 prosenttin (tai jotain sinne päin) bruttokansantuotteesta?

Tässä on vain osa kysymyksistä, joihin olisi hyvä saada vastaus ennen kuin edes harkitsen herra Geldofin vetoomukseen yhtymistä. G8-johtajatkin ehkä kuuntelisivat herkemmin, jos heille tehtäisiin konkreettisia ehdotuksia eikä esitettäisi yleisiä iskulauseita. Vetoomuksen allekirjoittajien määrää se tosin rankasti vähentäisi, koska konserttikansalaiset eivät viitsisi lukea niin pitkiä muistioita. Toisaalta Geldofin tapauksessa ei ole väliä, onko hänen paperinsa alla 1000 vai 10.000.000 nimeä: Geldoffin persoona takaa sen, että asia saa julkisuutta.

Asian surullinen puoli on siinä, että hyvällekään asialle ei saa nykymaailmassa vastakaikua, jos ei järjestetä kansainvälisiä gigabileitä jonkun supertähden johdolla. Tosin minulla on syytä epäillä, että konsertista nauttineet ja allekirjoituksensa ja ehkä jonkun setelinkin antaneet ihmiset tuntevat hiukan aikaa tehneensä jotain hyvää ja ovat sen johdosta mielissään, mutta unohtavat asian viimeistään syksyyn tai sanotaan vaikkapa jouluun mennessä. Tällaiset vanhat pierut kuten minä, jotka ajattelevat asian sisältöä myös sen jälkeen, kun bailut ovat ohi, ovat sukupuutton kuolemassa. Mitäs me dinosaurukset!

Geldoffin vetoomus ei menettänyt arvostaan grammaakaan sen takia, että sen alta puuttuu minun nimeni. Tästä seuraa, että se ei olisi minun allekirjoittamanani ollut yhtään painavampi kuin ilman allekirjoitustani. Niinpä siis en allekirjoittanut.

Minua ärsyttää tämmöinen asioiden popularisoiminen. Nämä eivät ole ihan niin yksinkertaisia kysymyksiä kuin tuosta vetoomuksesta voisi päätellä. Olisi ollut helppoa allekirjoittaa ja unohtaa sen jälkeen koko juttu. Sen sijaan toivon, että G8-johtajat panisivat hallitustensa asiantuntijat tosissaan töihin miettimään, miten köyhyyttä Afrikassa ja muuallakin voisi lievittää. Ei sitä kyllä pelkästään laulamalla historian suohon upoteta!

Kun esitin eilen näitä ajatuksia ihmisille, (briteille ja amerikkalaisille) jotka pyysivät allekirjoitustani Geldoffin vetoomukseen, minulle vastattiin, että G8-johtajille merkitsee jotain se, jos heidän kansalaisensa ovat niiden joukossa, jotka vaativat tekemään jotain Afrikan hyväksi. Niinhän sitä voisi äkkiseltään luulla. Mutta uskooko joku ihan tosissaan, että George W Bushin tai Silvio Berlusconin äänestäjät välittävät Afrikan köyhyydestä pätkääkään? Minä en usko, mutta minähän olenkin kyyninen vanha pieru.

Muuten, maailman rikkain valtio täyttää huomenna 229 vuotta. Paljon onnea vaan Sam-sedän lapsille! Ehkä sieltä löytyisi vähän setelirahaakin Afrikan köyhyyden helpottamiseksi. Laulaa siellä ainakin osataan.