Larkon havaintoja

Olen käyttänyt suurimman osan tästä päivästä lähettämällä sähköpostia ja muita viestejä Internetin kautta ystävilleni, jotka olisivat saattaneet olla tänään Lontoossa. Heitä on enemmän kuin olisin osannut arvatakaan. Tarvitaan jotain dramaatista ennen kuin huomaa, kuinka tärkeitä muutamat ihmiset ovat.

Suurin osa ystävistäni on ilmoittanut, että kaikki on hyvin. Jotkut olivat sattumalta poissa Lontoosta juuri tänään. Yksi kertoi olevansa työpaikalla lähellä yhtä räjähdyspaikoista. Onnekseen hän kuitenkin tuli tänään tavallista aikaisemmin töihin. Muutamaa en ole vielä tavoittanut. Vaikka olenkin menossa saunaan, en voi tuntea oloani täysin rauhalliseksi ennen kuin viimeinenkin kuittaus on saatu.

Kännykästä ei tällaisessa tilanteessa ole mitään hyötyä. Kaikkien operaattorien verkot tukkeutuivat tänään Lontoossa, kun suuri joukko ihmisiä yritti soittaa läheisilleen. Hyvä, että hätäliikennekin on kyetty hoitamaan tyydyttävästi.

Sähköpostin lisäksi erilaiset yhteisösaitit ovat tänään olleet kuormattuja. Ne ovat osoittautuneet tehokkaaksi tavaksi toisilleen läheisille ihmisille pitää yhteyttä ja välittää tietoa toisisistaan. Yhdellä saitilla tehtiin konkreettinen ehdotus "punaisen linjan" avaamisesta tulevia kriisitilanteita varten. Minulla on sen toteuttamisesta ajatus, mietin sitä tarkemmin kohta saunassa.

Yhdessä asiassa on tänään vallinnut täysi yksimielisyys: terroristeille ei anneta periksi. Kenekään ei pidä muuttaa suunnitelmiaan. Kannattaa toki olla valpaana, mutta pelätä ei saa. Pommipaskiaisten tarkoituksena on nimenomaan levittää pelkoa ja epävarmuutta. Paskiaiset eivät voita, heidän edessään ei taivuta!