Send entry via E-mail
 
To:
From:
 Send me a copy.
Text:
  Vaaliblogit pikemminkin päiväkirjoja

Katselin presidenttiehdokkaiden kampanjasivuja. Näyttää siltä, että tasavallan korkeimmissa piireissä on kyllä kuultu blogi-ilmiöstä, mutta ei ole oikein ymmärretty, mikä elukka se blogi oikeastaan on.

Sauli Niinistön "blogi" on kyllä hyvin kirjoitettu. Voisi jopa uskoa, että sitä kirjoittaa ehdokas itse eikä joku kampanja-avustajista. Sillä tosin ei ole mitään merkitystä, jos vain avustajan kirjoitukset heijastavat ehdokkaan itsensä ajatuksia.

Postituksia on tasan yksi päivässä. Nissä ei ole kellonaikaa. Jää vaikutelma, että yksi postitus päivässä on pakko vääntää, oli sanottavaa tai ei. Eikä vahingossakaan kahta tai useampaa.

Lukijakommentteja ja träckbackeja ei ole. Pelkääkö työväenpresidentti työväen ääntä? Blogin erottaa päiväkirjasta juuri se, että blogari seurustelee lukijansa kanssa. Päiväkirja on yhdensuuntaista viestintää, blogi taas on vuorovaikutteinen.

Kaikki edelläsanottu pätee myös presidentti Tarja Haloseen. Istuva presidentti tosin ei väitäkään blogaavansa itse. Hänen puolestaan sen tekee kolme kannattajaa: Markku J Jääskeläinen, Hilppa Kimpanpää ja Aleksi Bardy. Kaikilla kolmella on täsmälleen sama konsepti kuin Niinistölläkin. He harrastavat monologia, vaikka bloginpitäminen on dialogia.

Matti Vanhanen on kolmesta kärkiehdokkasta sikäli rehellisin, ettei väitäkään pitävänsä blogia. Hän kutsuu sitä aivan oikein päiväkirjaksi. Muodon ja sisällön puolesta se ei mitenkään eroa kilpailijoiden tuotoksista.

Heidi Hautalalla ja Bjarne Kallisilla on saman kaavan mukaiset syötteet. Hautala tosin on päivittäny kirjaansa viimeksi keväällä. Kallisin sivuille on ympätty niin paljon raskasta grafiikkaa, että niiden lukeminen kysyy koneelta muistia. Minun vanha rautani uhkaa mennä tukkoon, kun samaan aikaan on auki pari muutakin selainikkunaa. Joskus vähemmän on itse asiassa enemmän.

Henrik Lax, Timo Soini ja Arto Lahti eivät liene blogeista kuulletkaan, kun eivät edes yritä sellaista pitää. Muut ovat ehkä kuulleet, mutta eivät oikein oivaltaneet asian syvintä olemusta. Tosin Suomessa poliitikot yleensäkin käsittävät kommunikoinniksi sen, että he puhuvat ja kansalaiset kuuntelevat. Ineternetin aikakausi Suomen politiikassa ei ole vielä alkanut.

Ja noista sitten pitäisi joku valita presidentiksi kuudeksi vuodeksi. Huh huh!

Täydennys:

Hautalalta löytyy sittenkin ihan oikea vaaliblogi. En vaan heti huomannut sitä, kun Hautalan sivuilla ei ole sinne linkkiä. Ensimmäinen pääskynen, näköjään.