---

Telia-Soneran johto syytteessä lahjuksista

Cellular-news kirjoittaa, että Telia-Soneran toimitusjohtajaa Anders Igeliä ja Ruotsin toimintojen johtajaa Marie Ehrlingiä vastaan on nostettu lahjussyytteet Ruotsissa. Valtakunnansyyttäjä Christer van der Kwast päätti syytteistä tänään. Lahjusepäilyt pohjautuvat viime kesänä kaavailtuun asiakastilaisuuteen, johon oli kutsuttu 200 Telia-Soneran asiakasta viihdytettäväksi. Tilaisuus peruutettiin, kun poliisi osoitti asiaan mielenkiintoa.

Telia-Soneran hallituksen puheenjohtaja Tom von Weymarn sanoo cellular-newsille, että syytteet eivät horjuta hänen luottamustaan Igeliin. Igel ja Ehrling ovat julkaisseet yhteisen tiedotteen, jossa sanotaan, että suunniteltujen pippaloiden tarkoitus oli ollut Telia-Soneran brändin ja asiakassuhteiden vahvistaminen. Vieraille oli tarkoitus tarjota ruokaa ja soitantoa. Hallituksen puheenjohtajan mielestä asiakkaiden syöttämisessä ei ole mitään epänormaalia:

"Customer events of this nature are common in the market and with that background I'm surprised the prosecutor didn't close down the preliminary investigation," said von Weymarn in a statement.

cellular-news

Ilmeisesti Ruotsissa nyt haetaan juridista ratkaisua siihen, kuinka paljon asiakassuhteita saa edistää ruoan ja musiikin voimalla. Viinaahan siinä maassa ei ole saanut tarjota vuosikausiin.

Otettakoon virheistä opiksi

Kuten kirjoitin muun muassa täällä sekä täällä ja monessa muussa paikassa kärsin toissa viikonloppuna mittavasta nettiyhteyden katkoksesta. Yhteys oli käytännöllisesti katsoen poikki varhaisesta lauantaiaamusta tiistaiaamuun saakka. Välillä se kyllä toimi ja katkeili jälleen noin 15-30 minuutin pätkissä, mutta oli myös useaan kertaan poikki monta tuntia yhtäjaksoisesti. Viime viikon tiistaiaamusta alkaen asiat toimivat jälleen normaalisti.

Yhteyden palauduttua sain operaattorilta vastauksen kirjeeseen, jonka onnistuin viikonloppuna katkosten välillä lähettämään. Vastauksessa luvattiin hyvittää vahinko seuraavan laskun yhteydessä. Kesäkuun lasku tuli eilen.

Laskun mukaan hyvitetään yhden päivän katkos, joksi on merkitty 24.5.2006. Itse katkos kesti kolme päivää, ja mainittuun päivään mennessä se oli jo ohi. Todennäköisesti laskuun on kuitenkin merkitty hyvityksen kirjaamisen päivämäärä. 22,90 € suuruisesta kuukausilaskusta hyvitetään 5 €. Tiukan muodollisesti ottaen 5 € kattaa enemmänkin kuin kolmen päivän katkoksen joten minun ei teoriassa pitäisi ollenkaan valittaa.

Kysymys on siitä, että katkenneen nettiyhteyden aiheuttamaa todellista vahinkoa ei mitenkään voi korvata. Syntynyt vahinko on sekä aineellinen että aineeton. Luultavasti todellista vahinkoa ei voisi korvata, vaikka koko loppuvuoden laskut peruttaisiin kokonaan. Joitakin asioita ei kerta kaikkiaan voi mitata rahassa.

Rahaa tärkeämpänä olisin pitänyt sitä, että operaattori olisi reilusti kertonut, mikä meni vikaan, kun huoltotoimet piti hoitaa alusta loppuun lauantainvastaisena yönä klo 00-06. Vastauksessa väitettiin, että yhteys toimii normaalisti maanataista klo 22.00 alkaen. Tämä ei pidä paikkaansa; se oli poikki vielä tiistaiaamuna klo 4. Sanallakaan ei kerrottu, miksi kuusituntinen rutiinihuolto muuttui kolmen vuorokauden kaaokseksi. Pahoiteltiin sentään häiriötä, jotainhan sekin on.

On ihan ymmärrettävää, että asiat eivät aina menekään suunnitelman mukaan. Julkista palvelua osoittava yritys toimisi fiksusti, jos kertoisi itse ja oma-aloitteisesti vikojen syistä ja taustoista. Infoyhteiskunnassa joku toinen levittää uutista, jos asianomainen ei tee sitä itse. Silloin ei enää voi kontrolloida välitettävän tiedon sisältöä.

Vaikka tapaus on kaikin puolin harmillinen, en tämän yhden kerran takia ryhdy vaihtamaan operaattoria. Jokaisella on oltava mahdollisuus parantaa tapojansa. Mutta jotain Maxinetin olisi syytä ottaa tästä opikseen. Seuraavalla kerralla en enää ole yhtä kärsivällinen ja ymmärtäväinen.

NATO ja demokratia

YLE:n mukaan puhemies Paavo Lipponen kehottaa puolueita pitämään kynttiläänsä vakan alla NATOasiassa. Lipposen mukaan asiasta ei synny "järkevää keskustelua" ennen vaaleja. Asia on liian iso palloteltavaksi "kyllä-ei tyyliin".

Ensinnäkin mistään asiasta ei Suomessa eikä juuri muuallakaan keskustella järkevästi vaalien alla. Äänestäjien ratkaisut perustuvat enimmäkseen tunteisiin eikä rationaaliin ajatteluun. Sillä perusteella voisi kieltää kokonaan keskustelun kaikista kysymyksistä vaalien alla.

Oleellisempaa tässä yhteydessä on kuitenkin se, että Lipponen lausunnollaan halveksii demokratiaa. Demokratiaan kerta kaikkiaan kuuluu avoin keskustelu. Jokainen keskustelee niillä edellytyksillä, joilla itse kutakin on siunattu. Keskustelun ei tarvitse olla järkevää eikä se useimmiten sitä olekaan.

Minä olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että Suomen olisi pitänyt liittyä NATOoon jo kauan sitten. Ilmeisesti seuraavalla vaalikaudella liitytäänkin, mutta sinne mennään suomalaiseen tapaan hissun kissun ja vaapulavissun. Tätä en voi hyväksyä.

Vasemmistoliitto jo kiirehti sulkemaan itsensä seuraavan hallituksen ulkopuolelle jäykällä NATOn vastaisella kannallaan. Nyt näköjaan Vihreätkin ovat kirjoittaneet suorastaan periaateohjelmaansa, ettei heitä kiinnosta hallitukseen pääsy seuraavien vaalien jälkeen, kuten Hesari raportoi. Olisin voinut harkita kummankin puolueen äänestämistä, mutta nyt se on kovin vaikeaa.

Valitettavasti tässä taitaa käydä niin, että demarit, Kepu ja Kokoomus vaikenevat vaalien alla koko NATOkysymyksen kuoliaaksi. Vaalien jälkeen kaksi niistä muodostaa hallituksen, joka vie Suomen NATOoon. Lopputulosta vastaan minulla ei ole mitään, mutta menetelmä on syvästi demokratiaa halventava.

Taas täytyy äänestää sokkona, ja se ei ole kivaa.

Totuus Aku Ankan "kieltämisestä"

Olin vuosina 1977-1980 Helsingin kaupungin Nuorisolautakunnan varapuheenjohtaja. Ensimmäisenä lautakuntavuotenamme teimme päätöksen, jota pidimme rutiininomaisena. Se päätös levisi vahvasti muunneltuna kulovalkean tavoin yli koko maailman ja tulee vieläkin silloin tällöin eri muodoissaan vastaan. Päätös koski Aku Ankka -lehden tilaamatta jättämistä.

Viimeksi törmäsin asiaan tänään lukiessani Helenan blogia. Helenan välittämät tiedot puolestaan ovat peräisin tästä. Oikotimes.com kirjoittaa asiasta (ilmeisesti Suomen Ateenan suurlähetystön tiedotteen pohjalta) seuraavaa:

Donald Duck IN 1977 Walt Disney's duck was banned in Finland because he doesn't wear trousers. Actually, that's an urban myth. In fact, politicians in Helsinki decided they were wasting taxpayers money on mindless American comics and cut them from their library budget. But the story stuck...

Tämä tieto vastaa jo lähes totuutta, mutta ei aivan. Kysymys ei ollut lehden tilaamisesta kirjastoihin vaan Nuorisoasiainkeskuksen toimitiloihin. Ennen kuin menen päätöksen syntyhistoriaan, kerron hiukan asian taustasta.

Nuorisolautakunnan kokoonpano vaihtui täysin keväällä 1977. En muista, alkoiko toimikautemme maalis- vai huhtikuun alussa. Vuoden 1976 vaaleissa valittu kaupunginvaltuusto lykkäsi lautakuntien jäsenten valintaa, koska uusi kunnallislaki edellytti muutoksia siihenastisiin käytäntöihin, mistä syystä valintojen valmisteluun tarvittiin lisäaikaa.

Kun meille esiteltiin päätösasiana lehtien tilaaminen Nuorisasiainkeskuksen toimitiloihin, ihmettelimme, onko todella tarkoituksenmukaista, että niin vähäpätöisestä asiasta päätetään lautakunnassa. Meille kerrottiin, että Kaupunginhallituksen vahvistaman Nuorisoasiainkeskuksen johtosäännön mukaan lehtien tilaaminen tulee merkitä lautakunnan pöytäkirjaan. Siihen saakka sen oli tulkittu tarkoittavan sitä, että lautakunta myös asiasta päättää. Myöhemmässä vaiheessa päätimme muuttaa käytäntöä siten, että päätöksen tekee kunkin toimitilan vastaava työntekijä/viranhaltija ja toimitilakohtaiset luettelot tilattavista lehdistä merkitään tiedoksi lautakunnan pöytäkirjaan kerran vuodessa.

Mutta tuolla ensimmäisellä kerralla todellakin päätimme tilauksista. Ja kun kerran asia päätettäväksemme tuotiin, teimme pienen muutoksen päätösesitykseen. Keskustelussa totesimme yksimielisesti että Aku Ankan tilaaminen ei ole kaikkein paras tapa käyttää veronmaksajien rahaa nuorisotoimen kasvatuksellisten tavoitteiden edistämiseen ja päätimme, että k.o. lehteä ei nuorisotiloihin tilata.

Mistä se housujuttu sitten sai alkunsa? Lautakunnan kokoushuoneessa meillä ei ollut määrättyjä istumapaikkoja, mutta tavallisesti istuimme samoilla paikoilla, joihin ensimmäisessä kokouksessa satunnaisesti päädyimme. Vieressäni vasemmalla puolella istui erittäin pätevä ja asiallinen lautakunnan jäsen Matti Holopainen. Meidän kaikkien yhteiseksi "vahingoksi" hän oli sen lisäksi hervoton humoristi, toivottavasti on vieläkin.

Matti ryhtyi keskustelun kuluessa itselleen tyypilliseen huulenheittoon. Hän veisteli, että Aku Ankka välittää vääristynyttä perhekuvaa, koska siellä ei ole yhtään normaalia perhettä, jossa olisi isä, äiti ja lapset. Kaikki lapset asuvat setiensä tai tätiensä luona. Lisäksi hellustellaan siveettömästi vapaissa suhteissa, mikä on selvästi moraalitonta. Säädytöntäkin on koko meno, koska suurella osalla Ankkalinnan asukkaista ei edes ole housuja jalassa. Lisäksi sarjakuvassa esiintyy perversioita, koska siinä kaupungin rikkain mies päivittäin kylpee rahakasassa eikä hoida hygieniaansa säädyllisemmin.

Matin lopetettua vitsailunsa nauroimme vedet silmissä. Lautakunnan puheenjohtaja Ben Zyskowicz löi päätöksen pöytään, emmekä todellakaan osanneet kuvitella, että asiasta nousisi maailmanluokan haloo. Vielä vähemmän arvasimme, että tuohon päätökseen joudumme palaamaan vielä lähes kolme vuosikymmentäkin myöhemmin.

Sinänsä olisi mielenkiintoista tietää, miten koko asia medioihin joutui. Minulla on vuodon lähteestä omat tukevat epäilyni, mutta varman tiedon puuttuessa jätän ne itselleni. Lautakunnan pöytäkirjaan merkittiin vain päätökset. Kokoukset eivät olleet avoimia.

Tästä seuraa, että mediaan asian vei joku kokouksessa läsnäolleista, joko lautakunnan jäsen tai virkamies. Kellekään läsnäolleista ei ollut epäselvää, että Matti Holopaisen puheenvuoro oli huumoriksi tarkoitettu. Tiedotusvälineissä tätä ei kuitenkaan mainittu, vaan asia esitettiin siinä muodossa, että lautakunta olisi tosissaan "kieltänyt" Akun siitä syystä, että ankoilla ei ole housuja.

Tuollainen mediamanipulaatio oli siihen aikaan mahdollista, koska ei ollut Internettiä, johon olisimme voineet kirjoittaa oman versiomme asioista. Suomessa oli vahva mediamonopoli, sananvapaus oli käytännössä vain Erkon konsernilla (eli Aku Ankan julkaisijalla) ja Yleisradiolla. Kumpaakaan ei kiinnostanut välittää meidän kantaamme. Onneksi asian voi nyt jälkikäteen korjata, että historiankirjoittajilla olisi edes joku lähde, joka oli tapauksessa asianosallinen.

Pahoittelemme häiriötä (jos näet tämän)

Nettiyhteyteni on katkennut kaksi kertaa tänä yönä. Ensimmäinen katko kesti viitisen minuuttia, toinen noin puoli tuntia. Sen pitkän katkoksen jälkeen sain päähäni katsoa Maxinetin sivuille. Ja olihan siellä ilmoitus tänä yönä tehtävistä huoltotöistä, jotka saattavat aiheuttaa ajoittaisia katkoksia klo 00-06. Pahoittelemme häiriötä.

Mitähän varten ne pistivät sen ilmoituksen sinne kotisivuilleen? Minähän en pysty sitä lukemaan silloin, kun yhteys on poikki. Ja kun se palautuu, tiedän jo, että yhteys oli poikki.

Tietysti on mukavaa, kun tietää syyn katkokseen, mutta minä haluaisin tietää asiasta etukäteen enkä jälkikäteen. Vai olettaako Maxinetti, että käyn joka päivä katsomassa heidän sivuiltaan, olisiko mahdollisesti odotettavissa katkoksia. ISP:n pitäisi mielestäni pystyä parempaan.

Vielä reilut kaksi tuntia. Vieläköhän menee poikki?

Päivitys: Nettiyhteys on ollut käytännöllisesti katsoen poikki koko viikonlopun. Tarkemmin asiasta työblogissani sekä Maxinetille lähettämässäni palautteessa.

Uusi blogi

Lisäsin tähän blogiryppääseeni tänään uuden tulokkaan. Larkon työblogi kertoo työstä, sen hakemisesta, tekemisestä ja merkityksestä. Samassa yhteydessä uudistin profiiliani työttömyystoimistossa.

Minullahan tuotaa aikaa riittää kirjoittamiseen. Tällä erää ajankäyttöni on seuraavan kerran katkolla elokuussa.

Meillähän näitä piisaa

Eipä näillä välisarjan peleillä ainakaan Jellonan lohkossa enää suurempaa merkitystä tunnu olevan. Sijoitukset eivät ole kovin tärkeitä, koska toisesta lohkosta voi tulla vastaan ihan mikä joukkue tahansa. Se taas on varsin kihara: Venäjä voittaa lohkon, kävipä Ruotsia vastaan niin tai näin. Sen sijaan neljä seuraavaa sijaa (joista kolme jatkopaikkoja) on vielä jaossa.

Jellonan peliin Kanadaa vastaan ei voi tietenkään olla tyytyväinen, koska se hävittiin. Uskon kuitenkin, että neljännesfinaalissa nähdään jo paljon ärhäkämpi Jellona. Turkkia ei myydä ainakaan huokealla, olipa vastassa kuka tahansa.

Ikävää, että Niittymäki loukkaantui, mutta maalivahtiosastosta ei tarvitse huolta kantaa. Norre ja Bäckström hoitavat tarvittaessa torjuntahommat, vaikka Niittymäki lasarettiin joutuisikin. Ja näitä Bäckströmejähän meillä tuntuu olevan vaikka muille lainattavaksi. Ruotsin joukkueeseenkin näyttää ilmestyneen joku kaima.

Suhtaudun jatkoon luottavaisesti. Seuraava peli olisi kyllä sitten jo syytä pelata täysillä ihan alusta asti. Jos nimittäin mitalit kiinnostavat.

NATO-kannat esiin!

YLE:n uutisten mukaan nykyiset Vasemmistoliiton kansanedustajat eivät halua vaalien jälkeen mukaan hallitukseen, jonka ohjelmassa on NATO:n jäsenyyden hakeminen. Samaa mieltä ovat myös kaikki Vasemmistoliiton puheenjohtajaehdokkaat.

Olipa hyvä, että kertoivat tämän jo tässä vaiheessa! Eipä tarvitse enää harkita sitä mahdollisuutta, että äänestäisin Vasemmistoliittoa eduskuntavaaleissa kuten joskus aikaisemmissa vaaleissa olen pari kertaa äänestänyt. Toivoisin, että NATO-jäsenyyteen myönteisesti suhtautuvat puolueet tulisivat myös ulos kaapista. Täällä olisi potentiaalinen äänestäjä, joskaan se asia yksin ei riitä minun kannatukseni saamiseen.

Nyt mua viärähän linnasta linnahan

Myway uutisten mukaan Chicagossa putkasta päässyt mies juhli vapautumistaan perheensä kanssa paikallisjunassa ja joutui heti uudestaan pahnoille. 32-vuotias John A. McKenzie oli vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa paikallisjunassa matkalla Chicagosta South Bendiin Indianassa.

Juopunut McKenzie pihisti kanssamatkustajan väitteen mukaan tältä oluen, josta syntyi sanaharkka. Mies kutsui poliisin paikalle. McKenziä pidättämään tarvittiin poliiseja peräti kolmesta poliisiyksiköstä. Juopuneen linnalinnun sanotaan esittäneen poliiseille useita tappouhkauksia.

Via RA-Blog

The usual suspects

Ei ihan täysin onnistunut MM-kisojen katsomislakko tänäänkään. Ensimmäistä erää katselin suunnilleen puoliväliin saakka ennen kuin käänsin Viron kanavalle uutisten ajaksi. Olisin kyllä ihan hyvin sen puoli erääkin voinut jättää väliin.

Erän alkupuolella Jellona pääsi pelaamaan jopa kahden miehen ylivoimalla, mutta viimeistely ei vain natsannut. Tilanteita oli ja niitä rakennettiin ihan taidolla. Toki oli huonoa tuuriakin.

Tuomo Ruudulle sattui tosi pimeä hetki. Torppaus oli törkeä ja tuomio oikeutettu. Olisi mielenkiintoista kuulla SM-liigan kurinpitopäällikkö Jarmo Muukkosen lausunto siitä, monenko ottelun pelikielto moisesta seuraisi. Tuommoinen sikailu ei kuulu jellonajoukkueeseen.

Tavallisesti pahanteossa kunnostautuu ihan toinen Ruutu eli Jarkko. Kun toisen erän loppupuolella palasin kanavalle, totesin netistä että "usual suspect" Jarkko Ruutukin oli hölmöillyt. Pöytäkirjaan on merkitty pelkkä kymppi käytöksestä eli mies lienee ihan vapaaehtoisesti puhunut itsensä jäähylle. Kuumana Jarkko näytti käyvän koko matsin ajan.

"Usual suspects" -osasto kunnostauti myös hyvässä. Niittymäki oli itse varmuus maalinsa suulla ja palkittiin ansaitusti joukkueen parhaana. Kallio ja Berg pelasivat yhtä hyvin kuin aina ennenkin. Ville Peltonen oli Niittymäen ohella joukkueen sytyttäjä. Itseoikeutettu kapteeni Saku Koivun poissa ollessa.

Latvian joukkueessa oli vain yksi pelaaja, joka ansaitsee maininnan. Ainoa, joka viitsi yrittää vielä kolmannessa erässä, oli maalivahti Naumovs. Ilman huippuveskaria numerot olisivat olleet vielä paljon rumemmat. Kun viitosen sisällä pääsee pelaamaan täydet kaksi minuuttia kahden miehen ylivoimalla, pitäisi itseään kunnioittavan joukkueen kyetä tekemään maali jopa Jellonan verkkoon.

Jäähyjä otettiin aivan liikaa. Ne olivat kaikki tyhmiä. Erityisen tyhmiä olivat (Ruutujen hölmöilyn lisäksi) toisen erän loppuun otetut kahden Mikon (Koivu ja Luoma) rangaistukset. Varsinkin jälkimmäinen oli suorastaan idioottimainen.

Näköjään Latvian voi voittaa pelaamalla jäähyaitiosta käsin. Tsekkiä ei varmasti voi. Jos ei peli parane, ei Jellona ole ansainnut pääsyä tosipeleihin.

Alku aina hankalaa

Jääkiekon MM-kisat käynnistyivät. Alkusarjan pelit eivät oikein jaksa innostaa. Joukkueiden tasoerot ovat liian suuret. Olen ennenkin sanonut, että A-sarjaan voisi kuulua kahdeksan joukkuetta. Sijoille 9-16 sijoittuneet voisivat muodostaa uuden B-sarjan ja muita voisi lykätä vastaavasti aakkosissa eteenpäin.

Olympiakiekkoa en edes viitsinyt katsella ennen varttifinaaleja. Nytkin avasin telkkarin vasta Suomi-Slovenia -ottelun kolmannen erän puolivälin paikkeilla ja katselin peliä noin puolellatoista silmällä. Olisin voinut jättää katsomattakin.

Jäällä oli selvästi vain yksi joukkue. Omiin näytti kuitenkin osuneen luvattoman usein. Ja niinkuin aina, oli maalinteko vastenmielistä. Viidellä kolmea vastaankaan pelatessa ei onnistuttu vaan päästettiin turhan helposti kiekko hyökkäyspään siniviivan huonommalle puolelle. Kyllä heikompaakin vastaan pitää pelata tosissaan.

Tämä on tietenkin vasta alkua. Alku on hankalaa ja ensimmäisissä peleissä kaikilla on asia hiukan hakusessa. Jellonan otteet kohenevat vuorenvarmasti kisojen vanhetessa.

Juhan kanssa mietimme tuossa päivänä muutamana, viitsisimmekö tänä vuonna ryhtyä rustaamaan jo perinteisiä runomuotoisia lätkäherjojamme. Emme päässeet lopulliseen ratkaisuun; aika näyttää, ryhtyykö runosuoni pulpahtelemaan. Tuo ensimmäinen peli ei juurikaan insiproinut herjaamaan.