Tänään 28 vuotta sitten eli 12.10.1977 Rannikkojääkäripataljoona viskasi minut ulos Upinniemen varuskunnasta ja palautti täysin palvelleena Tukikomppanian kirjurina siviiliin. Vaikka palvelus ylivääpeli Sakari Airakorven alaisuudessa ei varsin rasittavaa ollutkaan, en voi väittää, että olisin mieluummin jäänyt inttiin kuin palannut siviilihommiin. Kyllä sitä kotiutumista oli odotettu.
Ilo lienee ollut molemminpuolinen. Olin nimittäin melkoinen lusmu ja sitäpaitsi rynnäkkökiväärillä varustettuna suuremmaksi vaaraksi omille kuin viholliselle. Kapiaiset kutsuivat vihollista (ilmeisesti ulkopoliittisista syistä) filistealaiseksi. Filistealainen se vasta vittumainen soturi olikin! Miinoitti ihan piruuttaan maantienkin juuri siitä kohtaa, josta alokasaikani ainoaksi jääneen polkupyörämarssin reitti kulki. Ja mehän raahasimme kilometrikaupalla fillareita ja täyspakkauksia muniamme myöten hangessa.
Mutta kuten sanottu, kulutin suurimman osan palvelusajastani siisteissä sisähommissa. Tietokoneita ei silloin vielä ollut, ineternetistä puhumattakaan. Vanhalla poljettavalla kirjoituskoneella kirjoitettiin ja monistukseen käytettiin hiilipaperia. Koneelliseksi kutsuttiin satsia, joka käsitti alkuperäisen ja kuusi kopiota. Seitsemäs ei enää olisi ollut luettava.
Viikon tärkein kirjallinen tehtävä oli lomalistan laatiminen. Siihen kirjoitettiin ensin oma nimi. Toisena olivat tupakaverit, ja kolmanneksi ryhdyttiin tutkimaan, kellä mahtaa olla lomavuoro. Toiseksi tärkein kirjoitettava oli luonnollisesti iltalomalista, joka laadittiin samalla periaattella.
Kirjuriaikanani opin kirjoittamaan sillä helvetinkoneella varsin nopeasti käyttäen 10-sormijärjestelmää, jossa kaksi sormea työskentelee ja kahdeksan lukee tahtia. Tuosta taidosta on myöhemmin ollut hyötyä. Muuta hyödyllistä en muista armeijassa oppineenikaan, jos lintsaamista ei pidetä hyödyllisenä taitona.
Joskus tässä vuosien varrella on käynyt mielessä, miten inttikavereilla mahtaa mennä. Taisteluparini Vainion kanssa törmäsimme vuosi intin jälkeen niin ihmeellisessä paikassa kuin Rhodoksen uimarannassa. Huuhtasen kanssa vaihdoimme muutaman kirjeen (siis paperille kirjoitetun) asuessani Ruotsissa 1980-luvun alkuvuosina. Muista en ole kuullut mitään.
Jos tätä sattuu nyt lukemaan joku Tkk/Rannjp:n saapumiserän 1/77 reserviläinen tai joku muu, joka muistaa minut siltä ajalta, lähettäkää helvetissä sähköpostia.
Ja hyvää kotiutumisen vuosipäivää kaikille!
|
For all categories
