Joskus käy niin, että ajattelemisen prosessi on loppunut, mutta tuntuu niinkuin jotain olisi jäänyt korvien väliin humisemaan. Jotain sellaista epämääräistä, joka ei ole aivan ajatuksen veroinen, mutta ehkä juuri ja juuri kärpäsensurinaa tukevampi tunne. Ikään kuin ajatuksen Tonavasta jälkeen jäänyt lätäkkö.
Ajatuksen ylijäämä on kiusallinen, koska sillä ei itsessään oikein tee mitään, mutta olemassaolollaan se kuitenkin häiritsee luovaa olotilaa ja estää uusien ajatusten syntymisen. Siitä olisi hyvä päästä eroon. Mutta mihin ihmeeseen sen voisi panna?
Mutta ei hätää! Onhan olemassa ruotsinkieli! Ruotsiksi ei oikein voi ilmaista mitään oleellista, mutta tällaisten ylijäämajatusten purkamiseen se soveltuu mainiosti. Ruotsinkieli toimii ikäänkuin aivotoiminnan viemärinä, joka kuljettaa jätökset vedenpuhdistamoon. Siellä niistä seuloutuu jotain harmitonta, joka ei saastuta virtuaalista ympäristöä eikä aiheuta kellekään vahinkoa.
Kun tuntui, että minulla oli hiukan noita jätöksiä, pistin pystyyn ruotsinkielisen blogin Hut- och harmlöst från Larko. Sinne on hyvä roiskia ylijäämäajatuksia, jotka eivät minnekään muualle kelpaa. Kun jätän moiset roiskeet julkaisematta suomeksi, nousee molemmankielisen Internetin keskimääräinen taso.
Leve avloppsvärket! |
For all categories
