Larkon havaintoja

Tänään on Aleksis Kiven päivä. Lapsuudesta muistan itsestään selvänä asiana, että Kiven päivänä liputettiin. Kuten myös Runebergin ja Snellmannin päivinä.

Katsoin kuitenkin varmuudenvuoksi liputuspäiviä Sisäasiainministeriön nettisivulta. Ja mitä näinkään: yksikään mainituista ei ole virallinen liputuspäivä vaan "vakiintunut liputuspäivä". No johan nyt! Tätä piti oikein ryhtyä tutkimaan.

Sisäasianiministeriön mukaan virallisista liputuspäivistä on säädetty asetuksella, kun taas vakiintuneet liputuspäivät on "merkitty Helsingin yliopiston toimittamaan Valtiokalenteriin". No kukahan ne sinne on käynyt merkitsemässä? Kai joku ensin sentään on päättänyt, että merkitään? Tästä ministeriö ei kerro mitään.

Virallisina liputuspäivinä valtion virastot ja laitokset on velvoitettu liputtamaan. Vakiintuneina liputuspäivinä liputtaminen kuuluu ministeriön mukaan "hyvään liputuskulttuuriin". Saas nähdä löytyykö tänään kultuurittomia valtionlaitoksia. Kokemukseni mukaan kun valtion virastoissa ja laitoksissa ei tehdä juuri mitään, jos ei ole ihan pakko.

Nyrkkisääntö näyttää olevan sellainen, että viralliset päivät ovat tavalla tai toisella valtioelämään liittyviä, kun taas vakiintuneilla päivillä näyttäisi olevan kulttuurinmakua kyljessään. Esimerkiksi itsenäisyyspäivä ja vaalipäivät ovat virallisia, kun taas esimerkiksi - äsken mainittujen lisäksi - Eino Leinon päivä ja ruotsalaisuuden päivä ovat vakiintuneita. Mistähän syystä muuten äitienpäivä on virallinen, mutta isänpäivä vain vakiintunut?

Virallisia liputuspäiviä on kuusi, vaalivuosina hiukan enemmän samoin kuin silloin kun presidentti astuu virkaansa. Vakiintuneita liputuspäiviä on 10. Ensi vuonna on presidentinvaalit yhtenä tai kahtena päivänä, samoin valittu presidentti astuu virkaansa. Näin ollen liputuspäiviä kaikkineen olisi ensi vuonna alle 20. Ei liene niin paljon, etteikö niitä kaikkiakin voisi julistaa ihan virallisiksi.

Oli miten oli, tänään kannattaa hirttää lippu Aleksis Kiven kunniaksi. Tuulettuvatpahan edes lutikat siitä.