Draakonitar

Nainen oli yrittänyt tavoittaa jotain.

Pitkään.Kauan.

Välillä luuli olevansa

ihan lähellä, luuli löytävänsä.

Vihdoin se, mitä oli aavistellut,

tuli lähelle, oli siinä, jäi, vaiti.

Nainen huokaisi. Antoi itsensä olla,

lopultakin.

Kuu nousi, nousi aurinko,

huoneet  järkkyivät.

Ja nainen näki,

näki,

miten kuu nousi ylös,

eikä  kuulla ollut enää kasvoja.

Ja nainen tiesi,

tiesi,

että aurinko nousi,

kasvoi ylemmäksi,

mutta lämpöä ei enää ollut.

Nainen vetäytyi taloon. Sulki oven.

Sänkyyn mennessään hän

kieltäytyi näkemästä unia.

-----------------------------------------

 Toivoisin olevani
sinulle sellainen ystävä,
joka tulee silloin mieleen,
kun tarvitset kannustamista,
ymmärtämistä, muistamista,
ja ottaisit silloin yhteyttä.

Kun annamme toisillemme sitä
mikä tekee meidät onnellisiksi
me luomme itsellemme tilan
jossa voimme levätä.
Pieneksi hetkeksi elämän kamppailu laantuu.
Meistä tulee herkkiä, pehmeitä ja varovaisia.
Sinä olet iloinen lähelläni
ja minä oivallan kuinka vähän tarvitaan

tekemään sinut onnelliseksi.
Ulrich Schaffer

-----------------------------------------

Öisin olen yksinäisin.
Muistan sinut liian helposti.
Kuulen sinut liian kirkkaasti.
Tunnen rakkauteni liian vahvasti.
Tunnen sinut vierelläni, näen kasvosi, kuulen äänesi.
Jos olisit täällä, sinut sulkisin syliini, ottaisin lähelleni.
Juttelen sinulle, tunnustan rakkauttani, uskoudun.
Jos olisit täällä, olisin hiljaa, en uskaltaisi puhua.
Pelkäisin heräämistä.
Sinä olit suuri rakkauteni. Olet.
Öisin olen yksinäisin.