---

Blogilistalla Helenakin

Hesarin Kuukausiliitteen blogijuttu sai minuun uutta virtaa ja liikettä. Klikkasin Helenan nettipäiväkirjan listalle. Blogin kirjoittamisen aloitin jo reippaasti toista vuotta sitten ennen kuntavaaleja, mutta nyt vasta lista tuli tietooni. Mielenkiintoinen lista, ihan totta. Luin ensimmäiseksi Menopaussia, mutta ei se vastannut nimeensä syntyneitä odotuksia. Seuraava oli Maalainen, ja se tuntuikin jo heti kättelyssä läheiseltä.

Nordean huijausviesti tuli minullekin eilen aamulla. Ihmetellä täytyy mistä Kaukoidässä tiedetään Nordeassa pankkitilin omaavien sähköpostiosoitteet. Minulla ei edes ole Solo-tunnuksia, joten siinä mielessä lähetys oli harhalaukaus. Voin kuvitella, että Nordeassa turvallisuus- ja atkosastoilla tehdään pitkää päivää. Tsemppiä sinne kovasti, toivottaa ex-säästöpankkilainen.

Meillä oli kaupungissa pihatalkoot lauantaina, jossa siivottiin kellaritilat ja pyörävarastot. Minä en näihin kisoihin päässyt kun siivosin myrskyvahinkoja Hirvensalmen pihassa. Kotiin tuli viikolla tiedote, jossa kehotettiin merkkaamaan polkupyörät ja lastenvaunut nimellä ja asunnon numerolla. Nimeämättömät tavarat uhattiin myydä huutokaupalla muille talon asukkaille. Tietysti tehtiin työtä käskettyä, ja panin poikani merkkaamaan pyörän; lastenvaunuaja meillä ei ole; niistä ajoista on hurahtanut melkein puolivuosisataa. Soitin kuitenkin talohallituksen puheenjohtajalle huoleni huutokaupasta. Olen niin vanha, että kokemus on karttunut tälläkin saralla. Varastoihin jäänyt nimeämätön tavara ei ole huutokaupattavissa kenellekään. Se on löytötavarana toimitettava poliisille. Muutoin voi tulla isot haloot.

Myrskyä ja vahinkoa

Eilen 26.10.05 oli Työllistämistoimikunnan kokous, jossa ei myrskynnyt ollenkaan. Päätimme esittää ainakin yhden oikein hyvän asian. Nimittäin nostaa Helsinki-lisä 252:sta eurosta 300 euroon. Helsinki-lisää maksetaan yhdistyksille ja säätiölle kun ne palkkaavat helsinkiläisen työttömän säännölliseen kokoaikaiseen työhön.

Hirvensalmella sitä vastoin myrskysi oikeasti koko aamun. Lauri soitti puolen päivän aikaan ja kertoi, että Jami-koira istuu rantakalliolla nenä tuuleen päin ja näyttää hampaitaan tuulelle. Syytä olikin, sillä myrsky kaatoi rannalta kahdeksan puuta, joista kolme isoa, joista kaksi aitan päälle.

Minulle jäi tehtäväksi soittaa vakuutusyhtiöön ja raportoida tapahtuneesta. Myrskyvakuutus talollamme on, korvauksia katsotaan kuulemma tarkastuksen jälkeen.

Olin tyytyväinen riskienhallintaamme, vaikkei korvauksista vielä tiedä mitään ja päätin nostaa riskinsietotasoa terveydessänikin. Painelin lääkärikeskukseen ja otin flunssapiikin. Se on suojannut minua jo muutaman kymmenen vuotta pahoilta talviflunssilta.

Lintuflunssaa se tuskin kykenee vastustamaan, mutta se on toisen mietinnän paikka jos tarve tulee.

Roihuvuoren kirkko 35v

Tapasin viikolla pitkästä aikaa bussipysäkkiystäväni. Hän kertoi, että Roihuvuoren kirkossa on sunnuntaina jumalanpalvelus, jossa esiintyy kirkkokuoro. Ystäväni laulaa kuorossa. Tietysti lähdin kuuntelemaan. Kirkkokuoron lisäksi mukana oli nuorisokuoro ja tyttökuoro.

Ei olisi pyhäaamu voinut suloisemmin alkaa kuin kuuntelemalla lasten ja nuorten kirkkaita ääniä ja varttuneiden kuoron hartaita esityksiä. Samalla kuulin, että Roihuvuoren kirkossa on piakkoin 35v juhla. Yritän mallata allakkani niin, että pääsen juhlatilaisuuksiin mukaan.

Sodan ajan lasten elämyksiä

Lauantaina kokoontui taas rakas lukupiiri. Olimme saaneet 4 uutta ihanaa kirjallisuusystävää joukkoomme. Ohjaaja Kaija totesi, että nyt täytyy pitää luova tauko jäsenten lisäyksessä ettei ryhmästä tule liian suuri. 20 henkeä, joka oli tällä kertaa koolla, kuten kesäkuussa 10 vuotisjuhlassamme, alkaa olla siinä ja siinä rajoilla, että homma pysyy hanskassa.

Hyvin pysyi ohjelma koossa, enkä nähnyt kenenkään haukottelevan tai pitkästyvän. Ei toki, täysin aistein analysoimme vahvaa Asko Sahlbergin kirjaa Yhdyntä. Pari henkilöä oli hieman ymmällään aihepiiristä, mutta valtaosa jäsenistä oli lukenut kirjan vahvasti eläytyen. Me kun olemme sodanajan lapsia - valtaosa.

Omia tekstejä oli yhdeksällä jäsenellä mukana, ja nekin ehdittiin kaikki hyvin ruotia ja kiitellä. Pitkä oli päivä, vaan antia tuli runsaasti sielulle ja mielelle. Nyt paneudutaan uuteen kirjaan ja uuteen kirjoitustehtävään seuraavaa maaliskuun tapaamista odotellessa.

Kunnissa alkaa olla kurat housuissa

Perjantaina kuuntelin Suomen vaikutusvaltaisinta virkamiestä -näin Raimo Sailas yleisölle esiteltiin. Eikä Sailas pettänyt odotuksia. Esityksen ensimmäiset 15 minuuttia kerrattiin toiseen jos kymmenenteen kertaan, että "teitä kaikkia läsnäolijoita yhdistää yksi ja sama asia - te elätte valtion tukien varassa. Ette tee muuta kuin päivät päästään mietitte miten saisi anottua lisää rahaa veronmaksajilta".

Eräs rouva Kuluttajat ry:stä uskalsi kommentoida, että me elämme vapaaehtoisten työn varassa valtion tuen lisäksi. Sailas tarttui kärppänä mikrofoniinsa ja paukautti, että "Kuluttajat eivät ansaitsisi sentin senttiä yhteisistä varoista. Mikä se sellainen Kuluttajien edustaja on, joka elää valtion tuilla?". Rouvaparka istuutui yhtä nopeasti kuin oli noussutkin.

Kuntaremontti on 20 vuotta ajastaan jäljessä, oli Sailaksen selkeä mielipide. Nyt on jo kurat monissa housuissa ja joudutaan tekemään ainoastaan hätäratkaisuja. Rymättylässä on nostettu kädet ylös kun ei selvitä lakisääteisistä velvoitteista, ja ilmoitettu halusta yhdistyä Naantaliin tai Merimaskuun. Kumpikin kunta kiittää kunniasta ja vastaa, että ei käy. Samaa taudinkuvaa on muuallakin ja monet kädet nousevat piakkoin pystyyn, totesi Sailas.

Tietenkin Sailas puhuu asiaa kertoessaan, että työvoima Suomessa supistuu, väestö vähenee ja keski-ikä nousee. Miksei nyt tehdä oikeita päätöksiä kun tämä tiedetään? kysyy moni muukin kuin vain Sailas. Vika on Sailaksen mielestä siinä, että sana Hyvinvointivaltio on pyhä. Vaikka idea on vasta Keynesin oppien pohjalta n. 70 vuotta vanha, ei voida ajatellakaan minkään muuttuvan. Pitäisi ymmärtää, että yhteiskunta ympärillä on muuttunut lähes perinpohjaisesti. Sailas melkein vannoo, että nykyinen konsepti johtaa tuhoon.

Tilaisuudessa mukana olleet kansalaisjärjestöjen edustajat tajusivat tasan tarkkaan, että minkäänlaisia korotuksia valtiontukiin ei näillä näkymin tule, ja kuinka pitkään tulee yleensä minkäänlaisia tukia jäänee lähivuosina nähtäväksi.

Ei tarvitse olla ennustajaeukko kyetäkseen näkemään, että moni yhdistys elää viimeisiä armonvuosiaan.

Next page >>