Lehdistönvapaus suhteellista
Comments: 0
Suomi on lehdistönvapauden kauneuskilpailussa kärkisijalla. Upeaa, hienoa! Täällä on siis kaikki hyvin.
Kaikki hyvin? Kun lehdistö on maailman vapain, pitäisi siitä seurata, että kansalaiset saavat maailman monipuolisinta tietoa. Mediasta pitäisi löytyä tasapuolisesti kaikkia maailmankatsomuksia ja makuja tyydyttävää uutisten esittelyä ja niiden taustojen ruotimista. Sitähän sananvapauden kärkimaalta on lupa odottaa.
Kaikki ei ole hyvin. Suomen media ei ole riittävän monipuolinen, jotta se kykenisi tarjoamaan kansalaisille moniarvoisista lähtökohdista johdattuvaa tietoa. Suomen median omistus on liiaksi keskittynyt. On Erkon perhe ja YLE. Ja Alma Media. Ja sitten niiden jälkeen paljon tyhjää eikä senkään jälkeen juuri mitään.
Suomessa ei mediaa sensuroida, puhumattakaan, että tapettaisiin journalisteja siitä syystä, mitä he kirjoittavat. Ei Suomessa toki tarvitsekaan mediaa sensuroida, koska media tekee sen itse. Pääministeri ärähtää, että ei saa kysyä eikä tarvitse vastata, jos media unohtaa itsensä sensuroimisen.
Reportterit ilman rajoja koostivat lehdistönvapauden kunniataulukkonsa niiden tietojen varassa, jotka olivat asiantuntijoina käytettyjen journalistien, kirjeenvaihtajien, lakimiesten ja ihmisoikeusaktivistien käytettävissä. Heille ei kukaan kertonut lehdistöön kohdistuvasta sensuurista, mistä he päättelivät, että sitä ei Suomessa esiinny. Kuka siitä olisikaan heille kertonut? Lehdistö itsekö? Eli siis se itsensä sensuroija?
En yhtään ihmettele, ettei Helena lukenut Suomen lehdistä, kuinka Vanhanen oli Lahdessa kusi sukassa. Siitä kun ei Suomen lehdistö, se maailman vapain, uskaltanut kirjoittaa. Onneksi toiset uskalsivat, ne vähemmän vapaat.
Back to entries Comment on this entry
